Uusia, vanhoja ja lainattuja kirjoneuleita

Kun Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet -kirjan selaa nopeasti läpi, tulee olo: "Mä tahdon nuo kaikki. Heti." Vähän perusteellisemman paneutumisen jälkeen mieli saattaa muuttua.

Kirjan nimi tulee siitä, että sen tekijä Susan Anderson-Freed oli katsonut kuvia perinteisistä pohjoismaisista kirjoneuleista ja miettinyt, minkä muiden maiden perinnetekstiilejä ne muistuttivat. Pohjoismaiseen kuvioon hän oli sitten sulauttanut esimerkiksi navajointiaanien kuviot ja värit ja näin hän sai "uusia pohjoismaisia kirjoneuleita". No, minun mielestäni tuolla logiikalla kirjan nimi voisi olla ihan yhtä hyvin "Kirjoneuleita ympäri maailman", eikä lopputuloksissa mitään kovin ennennäkemätöntä ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät kirjan mallit olisi kaikki hyvin kauniita.

Kirjassa on kolme osaa: pipot ja myssyt, lapaset ja käsineet sekä sukat ja säärystimet. 25 eri mallia pitävät sisällään 17 erilaista kirjoneuleen peruskuviota, joita osaa on hyödynnetty esimerkiksi sekä lapasiin että sukkiin. Noin puoleen malleista on annettu kuvissa näkyvien värien lisäksi ruutukaavio toisenlaiseen väriyhdistelmään, jossa yleensä on vaihdettu kuvio- ja pohjalankojen vaaleus ja tummuus päittäin. Neuleiden huumaavat värit tulevat siitä, että jokaisessa mallissa on käytetty viidestä seitsemään eri lankaa useasta lähellä toisiaan olevasta sävystä. Nämä neuleet on siis pakko neuloa ohuesta sukkalangasta, jolla on riittävän laaja värikartta.

Ohjeet on rakennettu niin, että luvun alussa on yleisohje esimerkiksi lapasen neulomiseen. Sen jälkeen seuraavat aukeamat, joilla on kullakin eri tavalla kuvioidun lapasen omat tarkemmat ohjeet ja kaaviot. Ratkaisu pienentää kirjan sivumäärää, mutta nyt neuloja joutuu yhtä työtä varten katselemaan kolmea eri aukeamaa, koska monesti saman neuleen kaavioita on kahdella eri aukeamalla. Pahimmillaan ongelma on peukalokiilaa neuloessa, sillä silloin sivua pitää kääntää jatkuvasti. Kaaviot itsessään on tehty todella hyvin, ja viittä silmukkaa pidempien samanväristen kuviojaksojen keskelle on merkitty, montako silmukkaa kyseiseen kohtaan kaikkiaan tulee.

Kirjan lapasissa ja sormikkaissa on tehty se jännittävä ratkaisu, että peukalo ja muut sormet neulotaan aluksi ja sen jälkeen muu käsine kärjestä varteen. Perinteisempäänkin neulomissuuntaan on ohjeet. Valitettavasti kirja ei sisällä minkäänlaista kuvallista tekniikkaosuutta. Kärjestä aloittamiseen ja pitkien langanjuoksujen sitomiseen on lyhyet muutaman sanan ohjeet, joista tekniikka ei todellakaan aukea syvällisesti. Kokojen muunteluun ei ole ohjetta siihenkään, sillä jokaisen ohjeen kohdalla lukee: "Yksi koko sopii useimmille naisille." Jos siis et kuulu useimpiin naisiin eikä sinulla ole aikaisempaa kirjoneulekokemusta, tätä kirjaa ei ehkä kannata hankkia. Sen sijaan kokeneemmalle neulojalle kirja tarjoaa runsaasti haastetta usean eri langan yhtäaikaisella työstämisellä. Kokeneenkaan neulojan silti tuskin kannattaa tämän kirjan opeilla lähteä tekemään elämänsä ensimmäisiä sormikkaita.

Susan Anderson-Freed: Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet. 25 mallia myssyjä, käsineitä, sukkia, säärystimiä.
Minerva Kustannus Oy, 2013
ISBN 978-952-492-792-5