Neulehistorian siipien havinaa

Espoon kaupunginmuseolla on laaja varastokokoelma erilaisia tekstiilejä. Ullalle tarjoutui helmikuussa harvinainen tilaisuus päästä museon kulissien taakse tutustumaan kokoelmista löytyviin historiallisiin neuleisiin. Oppaana kokoelmiin toimi tekstiilikokoelmasta ja tekstiilien konservoinnista vastaava intendentti Suvi Kettula.

Tekstiilikokoelma ei sijaitse Espoon kaupunginmuseon minkään näyttelytilan yhteydessä, vaan huomaamattoman näköisessä varastorakennuksessa. Espoon kaupunginmuseolla on esineitä runsaasti enemmän kuin mitä eri näyttelytiloihin yhteensä mahtuu, joten kokoelmia on sijoitettu myös useisiin eri säilytystiloihin. Suurin ilmankostuttimin varustetuissa säilytystiloissa oli hyllyittäin pahvilaatikoita, joissa jokainen tekstiili oli kääritty erikseen paperiin.

Myös konservointikouluttamaton vierailija pääsi käsittelemään museotekstiilejä. Kädet suojattiin puuvillahansikkailla. Paljain käsin näyttelyesineisiin ei saanut koskea, sillä käsissä oleva rasva ja lika vahingoittavat tekstiilejä.

Kuvassa näkee sekä suojahansikkaan että palan historiaa. Kädessä oleva Bodomin kartanosta peräisin oleva 1900-luvun alussa tehty vastasyntyneen pitsimyssy on neuletiheydeltään lähellä teollisesti valmistetun puuvillahansikkaan tiheyttä. Aluksi pohdimmekin, että myssy on varmaan ostettu. Tarkempi tutkiminen kuitenkin osoitti, että myssyn vuorikangas oli selvästi käsin kiinnitetty, ja neulepinnastakin löytyi yksi pieni virhe. Myssyn reunapitsi on nyplättyä pitsiä, mutta muuten myssy on neulottu.

Neuleet ovat päätyneet museon kokoelmiin samoin kuin monet muutkin arjen käyttöesineet: usein lahjoituksina yksityishenkilöiltä. Niinpä neuleista on tietoa hyvin vaihtelevasti. Eräästä neuletakista esimerkiksi kerrottiin tekijä ja lankojen ostopaikka, ja mukaan oli liitetty valokopio 1940-luvulla julkaistun neuleohjevihkosen sivusta. Toisista puolestaan oli hädin tuskin osattu kertoa, minkälaisesta neuleesta oli kyse. Kokoelmien ylläpitäjälle oli tuttua myös luetteloinnin epätarkkuus. Menneiden vuosikymmenten kokoelmavastaavat eivät esimerkiksi ole aina osanneet erottaa toisistaan neuletta ja virkkausta.

Osa museoneuleista oli modernille neulojalle tuttuja, osa taas sellaisia käyttöesineitä, joita ei enää nykyään näe. Esimerkiksi kuvan suojuke oli sekä sanana että esineenä aivan uusi tuttavuus. Kiinalaisen hahmon vartalo ja hattu on virkattu, pää on neulottu ja täytetty pumpulilla. Suojuke laitettiin kuparisen kahvipannun kuuman kahvan suojaksi. Samassa laatikossa oli monilla muillakin tekniikoilla tehtyjä suojukkeita, esimerkiksi kenties lapsen koulutyönä ompelema huopakankainen kana.

Jotkut työskentelytavat ovat säilyneet vuodesta toiseen. Moni Ullan lukijoista on varmaan aivan näinä vuosina neulonut neliöitä kulmasta kulmaan ja koonnut niistä esimerkiksi tyynynpäällisen. Museon kokoelmissa oli kaksi suorastaan pysäyttävän erilaista neliöistä koottua neuletta: hieno 1800-luvulta peräisin oleva ohut päiväpeite sekä matonkuteesta neulottu kynnysmatto luultavasti 1900-luvun puolestavälistä.

Päiväpeite oli koottu neliöistä, joiden oikein ja nurjin silmukoin tehdyt kuvioinnit saattaisivat olla peräisin mistä tahansa modernista mallineulekirjasta. Peite oli luultavasti vanhin vierailulla nähdyistä neuleista. Kuvan neliön koko on muuten noin 16x16 cm, joten lanka on ollut suurin piirtein saman paksuista kuin Novitan Nalle nykyään. Useita vuosikymmeniä tuoreempi neulottu kynnysmatto oli melkoinen kontrasti hienolle päiväpeitteelle. Kulmasta kulmaan neulomisen tekniikka on sama, mutta matonkuteesta neulottujen aina oikein -neliöiden luoma vaikutelma on hyvin erilainen.

Myös nykyään suosittu tiskirätti esiintyi kokoelmissa sata vuotta vanhana inkarnaationa. Bensulsin talossa asui 1800-1900 -luvun taitteessa rouva Malmström ja hänen kolme vanhapiikatytärtään. Talosta on säilynyt runsaasti tekstiilejä, esimerkiksi yllä oleva pölypyyhe. Huolellisesti viimeisteltyyn pölypyyhkeeseen on erikseen jätetty aina oikein -reunaan sileä oikea tila, johon neiti Naima Malmström on voinut ristipistoin ommella nimikoinnin. Punainen nirkkoreunus on virkattu.

Paitsi tekstiilejä, oli kokoelmassa myös käsityöaiheisia muistiinpanoja. Erityisen viehättävä oli tytön käsityövihko, jonka sisäsivuilta löytyi neulottuja mallitilkkuja sekä pintaneuleista tehtyjä muistiinpanoja.

Museon tekstiilejä tuodaan toki myös näyttelyihin yleisön nähtäville. Kävi esimerkiksi ilmi, että eräs varastosta etsimämme neuletakki olikin esillä Espoon kaupunginmuseon uudessa perusnäyttelyssä. Lisäksi tekstiilejä lainataan muille museoille erilaisiin teemanäyttelyihin.

Vierailu museon tekstiilisäilytystiloissa oli monin tavoin antoisa. Oli kiinnostavaa huomata, miten neulojana on osa historiallista jatkumoa, ja miten samat pintaneuleet ja tekniikat esiintyvät eri vuosikymmenillä. Kokoelman neuleiden tuoma inspiraatio puolestaan saattaa näkyä tulevaisuudessa esimerkiksi Ullan sivuilla.

Espoon kaupunginmuseo, sijaitsee näyttelykeskus WeeGeessä, Tapiolassa.