Tuin turinat
Luultavasti lähes jokainen neuloja yhdistää jossain kohtaa neulomisuraansa tavalla tai toisella neulomisen ja viihteen. Yleisin tapa lienee neuloa televisiota katsellen tai radiota kuunnellen. Termi tv-neule tuntuu myös asettuneen pysyväksi osaksi neulekieltä, televisiota katsellessa kun ei voi neuloa liian haasteellista mallia. Jos niin tekee, se johtaa usein seuraavana päivänä purkamiseen ja turhautumiseen. Kaikki tv-sarjat ja elokuvat eivät myöskään ole neulojaystävällisiä. Itse huomasin tämän viimeksi katsoessani Inception-elokuvaa. Jossain kohtaa elokuvaa nimittäin hätkähdin siihen, että olin tuijottanut tv-ruutua suu auki viimeiset 15 minuuttia enkä ollut neulonut silmukkaakaan. Onneksi neuleena ei ollut sen vaativampi kuin 3 kerroksen raidalla käsin raidoitettava sukka, joten työhön ei tullut suuria vahinkoja.
Itse viihdyn hyvin myös podcastien parissa neuleeni kera, ja ajoittain tulee myös kehrättyä podcastin tahdissa. Tätäkin kirjottaessa taustalla pyörii Never not knitting -podcast. Neulepodcasteissa yhdistyy loistavalla tavalla viihde ja neulominen. On lohdullista kuunnella, miten muutkin neulojat kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa kuin itse. Varsinkin kun monet podcastien tekijöistä ovat tulleet neulemaailmassa eräänlaisiksi kuuluisuuksiksi. Silti he ovat samanlaisia neulojia kuin niin moni meistä, heille tulee yhtä lailla ajatuskatkoja neuloessa ja he tekevät jälkikäteen naurettavilta tuntuvia virheitä. He ovat sittenkin ihmisiä!
Televisiosarjojen tai elokuvien katsominen on loistavaa oheistoimintaa silloin, kun deadline on jo kulman takana ja pitää saada neulottua paljon ja äkkiä. Niiden kanssa viihtyy eikä tule hosuneeksi muuta, vaan neuloo kiltisti. Mutta kuten jo totesin, kaikki neuleet eivät sovellu neulottavaksi muun toiminnan ohella. Kuinkahan monta kertaa olen itsekin joutunut purkamaan esimerkiksi pitsihuivia, kun olen mukamas tiennyt, miten ohje menee, ja posotellut sitten menemään televisiota katsellessa? Siltikään en tunnu oppivan. Vanhat tavat ovat sitkeässä. Tai sitten käy niin, että keskittyy neulomiseen ja ohjelma menee ihan ohi ja neuloja käy puolison hermoille kysellessään koko ajan, mitä hetki sitten tapahtui ja miten tähän kohtaukseen päästiin ja mitä tuo tuolla tekee.
Viihde ja neulominen voivat yhdistyä myös neuleen kautta. Hyvä esimerkki tästä on Harry Potter, joka on innostanut monia neulesuunnittelijoita tekemään ohjeita Harry Potter -elokuvissa nähdyille kauniille neuleille. Tylypahkan tupahuivit ovat jo ilmiö, jonka myötä hyvinkin yksinkertaisesta raitahuivista on tullut jälleen muotia. Eräs hyvä ystäväni pyysi jo viime talvena minua neulomaan hänelle Puuskupuh-huivin, joka pääsi muutaman kommelluksen jälkeen puikoille vasta tänä vuonna lankahamsterien aikaan. En ollut muistanutkaan, miten rentouttavaa on neuloa yksinkertaista yksi oikein, yksi nurin -joustinneuletta käsin raidoittaen.
Myös värjärit ovat löytäneet elokuvat ja viihdemaailman. Twilight-saaga on innoittanut monia indie-värjäreitä, ja vaikka en itse innostukaan saagasta, sen innoittamana värjätyt langat ovat todella herkullisia. Tim Burtonin Liisa ihmemaassa -elokuva on inspiroinut monia kotimaisiakin värjäreitä, kuten Yarngrimoirea sekä klubin muodossa hynttyyt yhteen lyöneitä Lai-la-lai Yarnzia ja Markkalankaa. Neuloja voi siis neuloa itselleen elokuvassa näkemiään neuleita langasta, jonka värjäri on saanut väriin vision samasta elokuvasta, ja kuunnella samalla äänikirjana kirjaa tai katsoa elokuvaa!
