Neulologiaa - Neuloako vai virkatako?

Neulologia on upouusi tieteenala, joka tutkii neulomiseen liittyviä kysymyksiä lähes virallisilla metodeilla.

Moni käsityöharrastaja osaa sekä neuloa että virkata edes jotenkuten. Käsityöblogitarjontaa tutkaillessa huomaa kuitenkin usein, että neulominen on virkkaamista selkeästi suositumpaa. Moni kokee, että virkkaaminen saa sormet tai hartiat särkemään neulomista pahemmin. Toiset taas arvostavat sitä, että neuloessa voi tarvittaessa purkaa yksittäisiä pieleen menneitä silmukoita - toisin kuin virkatessa. Toisille neulominen on lähempänä sydäntä, koska se soveltuu helposti tv:n katselun oheen. Virkkaus on omimmillaan pitsikuvioita tehtäessä, joten moni ei-niin-hempeästä pitävä käsityöläinen kokee saavansa omemman näköisiä tuotoksia neuloen. Toisaalta taas luentosaleissa virkkaaja on mieluisampaa seuraa kuin metallipuikkojen kilistelijä. Lisäksi koulussa lapset opetetaan yleensä aiemmin virkkaamaan kuin neulomaan, ja ilmiöksi nousseiden lumilautapoikien tekniikka on ehdottomasti virkkaus. Liekö virkkaaminen siis helpompaa?

Niin tai näin, moni vannoutunut neuloja kokee kevään ja kesän tullen virkkuukoukun selittämättömän kutsun. Koska tiede on kuitenkin juuri selittämättömien asioiden selittämistä varten, on neulomisen ja virkkaamisen keskinäisestä paremmuudesta otettava selvää. Aloituskappaleessa esitettyjä argumentteja voisi toki tutkia laadullisin menetelmin, mutta luonnontieteitä suosivana aikanamme on aiheeseen parempi ottaa määrällinen ote. Siksi tutkimusasetelma on tällä kertaa:

Neulominen vs. virkkaaminen - kumpi vie enemmän aikaa ja lankaa?

Koe 1. Langan kulutus

Neule- ja virkkuupinnoiksi valittiin kaikkein standardinomaisimmat pinnat, jotka eivät myöskään vetäisi tilkkua kasaan mihinkään suuntaan. Neulominen toteutettiin sileänä neuleena kahden silmukan ja kolmen kerroksen kokoisilla reunuksilla. Koska virkatun tilkun kokoa on helpompi kontrolloida, se toteutettiin neulotun tilkun jälkeen edestakaisin virkkauksena kiinteillä silmukoilla alemman silmukan takareunaan. Molemmissa tilkuissa käytettiin luonnollisesti samaa lankaa, Novita Kastetta. Työskentelyvälineinä käytettiin 3,5-millisiä puikkoja ja 3,5-millistä virkkuukoukkua. Neulepinnan tiheydessä päästiin valmistajan ilmoittamaan ohjetiheyteen. Tilkkujen leveydet olivat 14 cm ja korkeudet 12 cm. Neulottuun tilkkuun lankaa kului 12 grammaa ja virkattuun 16 grammaa.

Koe 2. Työskentelynopeus

Vyyhdinpuita hyväksikäyttäen Sandness Maija -langasta muodostettiin kaksi yhtä pitkää osiota. Puikkoina ja virkkuukoukkuna olivat kokeen tässä osassa 3,0-milliset tarvikkeet. Tällä kertaa tuotettaviksi pinnoiksi valittiin ne, joita kokeen suorittaja saa nopeimmin tuotettua. Neulepinnaksi valikoitui siksi aina oikein -neule ja virkkauspinnaksi pyörövirkkaus kiinteillä silmukoilla alemman kerroksen molempiin lankalenkkeihin. Neulotun tilkun työstämiseen kului aikaa 18 minuuttia ja virkatun tilkun työstämiseen 20 minuuttia.

Tulosten tarkastelu

Yksien tilkkujen perusteella kokeen yleistettävyys ei ole ehkä paras mahdollinen. Tilkkujen viemässä lankamäärässä 4 gramman ero tuntuu aika pieneltä, mutta se toisaalta tarkoittaa, että virkkaamiseen kuluu kolmannes enemmän lankaa kuin neulomiseen. Työskentelyajassa ero oli vielä huomaamattomampi, sillä kahden minuutin ero selittyy jo pelkästään sillä, että virkatessa lanka säikiintyi toistuvasti ja sen korjailuun meni ylimääräistä aikaa.

Johtopäätökset

Neulomiseen ja virkkaamiseen kuluvassa ajassa ero on marginaalinen ja riippuu muutenkin paljon työskentelijän omasta henkilökohtaisesta nopeudesta. Virkatessa on kuitenkin aiheellista varata lankaa enemmän kuin neuloessa. Neulomisen ja virkkaamisen keskinäinen paremmuus taitaa sitten kuitenkin perustua alussa lueteltuihin persoonallisiin mieltymyksiin.