Viimeiseen metriin

eli kuinka käyttää lanka mahdollisimman tarkasti hyväksi niin että se kuitenkin riittää

Joskus tiedät jo työtä aloittaessasi, että langan riittävyys voi olla ongelma. Toisinaan karmea totuus alkaa valjeta vasta matkan varrella ja joskus se iskee vasten naamaa vasta, kirjaimellisesti, viime metreillä.

Uhkakuvan paljastuttua on syytä tehdä ensimmäisenä vaihtoehtojen kartoitus. Saako lankaa tarvittaessa lisää? Löytyykö samaa värierää vai pitääkö varautua siihen, että värierä on eri? Löytyisikö kanssaneulojilta apua? Erilaisilla neuleaiheisilla keskustelupalstoilla voi huudella apua ja moni on valmis auttamaan, jos vain omasta varastosta sattuu löytymään sopivaa lankaa. Joskus voi toki olla sellainen tilanne, että vaikka lankaa olisikin vielä saatavilla, kokonaisen kerän tai vyyhdin ostaminen tuntuu liioitellulta - varsinkin, jos siitä jää jäljelle 98 g sadasta.

Jos langan vähyys on tiedossa jo työtä aloittaessa, kannattaa käyttää hetki sen miettimiseen miten minimoida riski ja välttää mahdolliset vahingot. Muutaman senttimetrin puuttuminen sukan varresta tai puseron helmasta ei ole katastrofi, mutta kärjessä tai olkapäällä se on hyvinkin näkyvä puutos.

Hyvä tapa säädellä langan riittävyyttä on neuloa ensin kriittisimmät osat ja parhaiten säätämistä sietävä osuus viimeiseksi, siis esimerkiksi sukan aloittaminen kärjestä ja paidan neulominen ylhäältä alaspäin. Jotta lopputulos ei näyttäisi siltä, että lanka on loppunut kesken, kannattaa pyrkiä symmetriaan. Erikoinenkin ratkaisu menee paremmin läpi, jos se on tehty samalla tavalla kummassakin sukassa. Erivärinen raita kummassakin sukan varressa voi olla design-elementti, kun taas erivärinen kärki toisessa sukassa näyttää todennäköisesti vain ja ainoastaan siltä, että lanka loppui kesken.

Hyvä keino symmetrisen lopputuloksen saavuttamiseen on neuloa kumpaakin sukkaa tai hihaa samaan aikaan. Laita toinen lanka juoksemaan kerän sisältä, toinen päältä niin voit käyttää langan mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Toinen tapa on jakaa lanka tarkasti kahteen yhtä suureen osaan ja neuloa toinen kappale ensin. Pienikin heitto lankamäärissä voi kuitenkin olla merkityksellinen sen suhteen saako viimeisen kerroksen neulottua kokonaan vai ei. Toisaalta, jos huomaa ensimmäisen kappaleen lopussa joutuvansa purkamaan, riittää että purkaa yhden kappaleen kahden sijaan.

Joskus kuitenkin mallin kuvio tai muoto sanelee myös neulomissuunnan eli aloittaminen toisesta suunnasta ei käykään kovin helposti. Silloin kannattaa miettiä olisiko mahdollista neuloa esimerkiksi helma tai hihansuun resorit viimeiseksi. Itse käytän tällaisessa tilanteessa väliaikaista aloitusta esim. virkkausaloitusta. Lopuksi poimin silmukat aloitusreunasta ja neulon resorin toiseen suuntaan. Viimeiseksi neulottavan resorin voi tarvittaessa jättää vähän lyhyemmäksi, tai siihen voi käyttää sen eri värierää olevan kerän. Mallineuleen muutos häivyttää tehokkaasti värin muutosta. Myös sukan varressa olen tätä ratkaisua onnistuneesti käyttänyt.

Jos lanka ei kuitenkaan riittänyt, yksi vaihtoehto on jatkaa neuletta aloituspäästä puretulla langalla. Näyttää hölmöläisen peitonjatkamiselta, mutta toimii.

Esimerkiksi näissä sukissa mustan langan loppuessa kesken tein niin, että purin aloitusreunan resorin ja neuloin kärjet valmiiksi mustalla. Sen jälkeen poimin silmukat puikoille ja neuloin resoria toiseen suuntaan niin pitkälle kuin mustaa lankaa riitti. Koska resori olisi jäänyt muuten vähän liian lyhyeksi, neuloin loppuun vielä muutaman kerroksen ruskealla. Sukan varsi on minulla kuitenkin enimmäkseen housun lahkeen alla piilossa, kärjet taas näkyvillä.

Aloitusreunan purkaminen kuulostaa helpolta, mutta resori ei purkaudu samalla tavalla kuin sileä neule. Itse teen niin, että leikkaan langan poikki sopivasta kohdasta, puran silmukka silmukalta vetämällä lankaa silmukoiden läpi ja poimin silmukat puikolle sitä mukaa kun ne vapautuvat. Toinen vaihtoehto on poimia ensin kaikki silmukat ja leikata neule koko leveydeltään. Ensimmäisen tavan etuna on se, että poimiessa pysyy helpommin samalla kerroksella eikä lankaa mene hukkaan leikkaamiskerrokselta.

Joskus voi tulla mieleen myös äärimmäinen keino: lyhentää valmista kappaletta keskeltä. Tätä keinoa suosittelen kuitenkin vain kokeneelle ja erittäin kärsivälliselle silmukoijalle. Siltikin kannattaa ehkä miettiä olisiko kuitenkin nopeampi tapa purkaa jompikumpi pää ja neuloa kokonaan uudelleen. Pitkään kapeaan kappaleeseen tämä keino voi kuitenkin olla varteenotettava vaihtoehto. Tai siinä tapauksessa, että sauma, esimerkiksi kolmen puikon päättelyllä, voisi tulla kysymykseen.

Jokaisen pitsihuiveja neulovan painajainen on varmaankin päättelykerroksella kesken loppuva lanka. Vaikka kuinka yrittää lopettaa ajoissa, satojen ja taas satojen silmukoiden päätteleminen syö yllättävän paljon lankaa. Vaihtoehtoina lienee korvaavan langan käyttö tai päättelyn ja viimeisen neulotun kerroksen purkaminen, mikäli mallineule sen sallii. Päättelykerros on kuitenkin huivissa usein se kaikkein näkyvin reuna. Vaikka purkaminen tuntuukin niin tylsältä kun kaikki on melkein valmista, kannattaa arvostaa omaa työtään sen verran, että tekee mieluummin kunnolla loppuun. Tämän sanottuani tunnustan, että itse lintsasin tämän huivin kohdalla ja päättelin viimeisen 20 cm ompelulangalla. Pörröiseen mohairiin tuo uppoaa mielestäni aika hyvin. Varastosta olisi löytynyt myös saman väristä villalankaa, mutta se erottui paljon enemmän erilaisen rakenteensa vuoksi.