Viva Fantomas!
1800-luvun alkupuolella Meksikon vallan alaisessa Kaliforniassa oli kaupunki nimeltään San Gabriel, jossa asusteli Diego de la Guadalupe. Hän oli rikas aatelismies, joka omisti suuren laamatilan. Diegoa pidettiin velttona vätyksenä, joka ei juurikaan jaksanut keskittyä muuhun kuin hauskanpitoon ja laamojen kasvatukseen. Hänen ylpeytensä oli hienokarvainen laama nimeltään Trueno, joka voitti useita palkintoja laamanäyttelyissä. Diegon laamojen villasta tehty lanka oli hyvälaatuista ja sitä vietiin kaikkialle maailmaan.
Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes San Gabrielin pormestariksi nimitettiin Don Papio. Hän oli ilkeä ja ahne mies, joka heti ensi töikseen korotti veroja. Asukkaat napisivat ja valittivat, mutta heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa. Diegoa asia ei kiinnostanut, sillä aatelisena hänet oli vapautettu veroista. Don Papio rakennutti verovaroilla itselleen palatsimaisen talon eikä lähettänyt pääkaupunkiin kuin pienen osan rahoista. Diego kutsuttiin muiden paikkakunnan tärkeiden ihmisten mukana uuden talon avajaisjuhlallisuuksiin eikä hän tehnyt vaikutusta Don Papioon. Diegoa ei kiinnostanut puhua muusta kuin laamoista ja erityisesti Truenosta.
Kun pääkaupungista tiedusteltiin, miksi veroja kerättiin niin vähän, Don Papio vastasi, että paikalliset olivat uppiniskaisia juntteja, jotka eivät kunnioittaneet lainkaan esivaltaa. Saadakseen epäilyt hälvenemään hän lähetti sotilaansa keräämään verot toisen kerran. Asukkaat suuttuivat, mutta eivät voineet asialle mitään. Don Papioon iski jälleen ahneus ja hän lähetti taas vain osan rahoista pääkaupunkiin. Lopuilla rahoilla hän pystytti itselleen patsaan San Gabrielin torille. Patsaan paljastamistilaisuudessa Diego haukotteli kaiken aikaa Don Papion pitäessä itselleen ylistyspuhetta. Diegon mielestä patsaasta olisi tullut parempi, jos Don Papion rinnalla olisi ollut laama ja hän tarjosikin Truenoa malliksi.
Pääkaupungissa ei oltu vieläkään tyytyväisiä verojen määrään ja Don Papiota uhattiin potkuilla pormestarin virasta, ellei täyttä summaa toimitettaisi pian. Don Papio kerätytti verot kolmannen kerran eikä välittänyt asukkaiden mielenilmauksista. Pääkaupunkiin hän lähetti taas vain osan rahoista. Lopuilla rahoilla Don Papio tilasi kultaa, sillä hän ajatteli patsaansa näyttävän paremmalta kullattuna. Kun kultalastia tuotiin San Gabrieliin, sen kimppuun hyökkäsi naamioitunut rosvo, joka varasti kaiken kullan. Don Papio suuttui moisesta röyhkeydestä ja vielä enemmän hän suuttui kun sai selville, että ryöstäjä oli jakanut kullan San Gabrielin asukkaille.
Ryöstäjä ryhtyi piinaamaan Don Papiota. Hän varasti jatkuvasti Don Papion keräämät verot ja jakoi ne takaisin San Gabrielin asukkaille. Ryöstäjä sai nimen Fantomas, koska hän kulki huomaamatta kuin aave eikä kukaan tiennyt hänen oikeaa nimeään. Fantomas kävi myös neulomassa Don Papion patsaalle aasin korvilla varustetun myssyn ja kirjoitteli seiniin häntä ivaavia pilkkarunoja:
”Papio, Papio, tyhmä kuin hevosen kavio.
Ei pormestari rahaa saa, kun Fantomas häntä jallittaa.”
Kaupunkilaiset neuloivat villapaitoja, joita koristi kirjain F ja pitivät niitä päällään, vaikka pormestari kielsi Fantomasin julkisen tukemisen sakon uhalla.
Pääkaupungissa tuskastuttiin kuuntelemaan Don Papion selityksiä ja San Gabrieliin lähetettiin kapteeni Roca, jolle annettiin tehtäväksi vangita Fantomas ja kerätä puuttuvat verot.
Saavuttuaan San Gabrieliin kapteeni Roca kuunteli Don Papion selostuksen tapahtumista ja kuulusteli kaikkia kaupungin asukkaita. Roca ei jaksanut kuunnella Diegoa kovinkaan kauan, koska tämä vain jaaritteli laamoista ja kehui laamaansa Truenoa. Roca päätti virittää Fantomasille ansan. Verot kerättiin jälleen kerran ja jälleen kerran Fantomas saapui paikalle ryöstämään rahat. Läheisissä pensaissa piilotelleet sotilaat hyökkäsivät Fantomasin kimppuun, mutta ryöstäjä pääsi pakoon. Hän kuitenkin jätti jälkeensä laamanvillasta tehdystä langasta neulotun naamion. Kapteeni Roca tajusi, että vain Diego de la Guadalupella saattoi olla moinen asuste ja käski pidättää Diegon.
Diego vakuutteli syyttömyyttään, mutta häntä ei uskottu. Diego väitti, että oli hoitanut laamojaan ryöstöjen aikaan, mutta laamoja ei hyväksytty todistajiksi. Kun Diegon talosta löydettiin vielä Fantomasin hattu ja viitta eikä hän osannut selittää miten ne olivat sinne joutuneet, hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin hirtettäväksi. Kaupungin asukkaat kokoontuivat torille protestoimaan, mutta sotilaat pitivät heidät kurissa. Juuri kun Diegoa oltiin viemässä hirttolavalle, kuului kohahdus. Fantomas seisoi torin laidalla olevan talon katolla viitta tuulessa hulmuten.
Fantomas kukisti sotilaat ja vapautti Diegon. Lopuksi hän vielä kaatoi Don Papion patsaan ennen kuin katosi jälleen. Koska Don Papio ja kapteeni Roca eivät saaneet Fantomasia kiinni, molemmat saivat potkut viroistaan. Uudeksi pormestariksi nimitettiin Diego, jolla ei ollut virkaan mitään kiinnostusta. Hän palautti verot entiselle tasolleen, jotta kaupunkilaiset eivät kapinoisi ja hän saisi keskittyä laamojen kasvatukseen. Fantomasin henkilöllisyyttä ei saatu koskaan selville, mutta Diego ihmetteli usein, miksi Trueno hymyili muikeasti aina, kun joku mainitsi Fantomasin.