Ullan neulojaesittely: Iida Glumoff

Oululainen Iida Glumoff on tiettävästi nuorin Ullan suunnittelija. Vasta 18-vuotiaan tuoreen ylioppilaan ensimmäinen Ullassa julkaistu ohje on Viimeinen-huivi vuodelta 2009. Kolmion muotoinen pitsihuivi syntyi 9. luokan tekstiilityön päättötyönä. Sen jälkeen Iida on suunnitellut Ullaan esimerkiksi Karismalapaset, jotka Ullan lukijat äänestivät vuoden 2009 parhaaksi ohjeeksi.

Vaikka Iida nykyään neuloo runsaasti, ei laji ollut ensimmäinen hänen oppimansa käsityötekniikka. Lankaharrastus alkoi ensin kirjomisen ja virkkauksen parissa. 10-vuotiaana koulun käsityötunneilla Iida kuitenkin neuloi kuin luonnostaan, vaikka taitoa oli tarkoitus vasta opetella. Usean kuukauden työksi tarkoitettu nuken paita valmistui muutamassa tunnissa. Parin vuoden päästä Iida jäi kirjaimellisesti koukkuun lankoihin. Tuolloin Novitan verkkoponchot olivat suosittu neulonta- ja virkkausilmiö, johon Iidakin otti osaa. Buumin jälkeen hän tarttui äidiltään kesken jääneeseen pitsihuiviin ja opetteli sen jälkeen myös kirjoneuleen salat. Pian valmistui jo palmikkovillapaitakin.

Oman bloginsa, Hilpeän villapaidan, Iida perusti mentyään lukioon sykyllä 2009. Neulominen on opiskelijalle tapa rentoutua ja viettää aikaa.

— Parasta neulomisessa on ehkä se, että olen aivan onneton piirtämään, soittamaan tai tekemään mitään muutakaan luovaa ja kaunista, mutta neuloessa voin siirtää ajatuksiani joksikin näkyväksi.

Neuleiden suunnittelu on Iidan mukaan loistava tapa oppia neuleen rakenteesta ja neulomisen lainalaisuuksista. Hänestä on aivan eri asia pohtia itse esimerkiksi palmikkokuvioiden jatkumista kuin seurata orjallisesti valmista ohjetta. Iida pitää myös siitä, miten neulomista ohjaa aina jokin tietty tekniikka, eikä mitään tarvitse tehdä ns. vapaalla kädellä. Eri tekniikoita voi kuitenkin soveltaa niin monin tavoin, ettei se rajoita neulomista.

Omien ohjeidensa suosikikseen Iida nostaa Perusviuhkat, jotka julkaistiin Ullan vuoden 2009 kolmannessa numerossa.

— Niiden toteutuksen inspiroijana on ollut useampikin minulle tärkeä ihminen. Lisäksi niissä lankavalinta osui mielestäni todella nappiin ja korostaa upeasti hieman poikkeuksellista viuhkakuviota.

Iida pitääkin eniten juuri pitsineuleiden neulomisesta. Puikoilta löytyy usein myös kirjoneuleita, sillä näissä molemmissa mallikerrat ovat usein helposti ulkoa opittavia, jolloin neulominen on helppoa eikä neulomisrytmi pääse katkeamaan, kuten palmikoita neuloessa.

— Palmikoiden tekemisessä minua ärsyttää se, että neulominen ikään kuin keskeytyy palmikon kiertäminen ajaksi, kun pitää alkaa sählätä apupuikon kanssa. Harmi sikäli, että palmikoilla saa aikaan ehdottomasti näyttävintä neulepintaa.

Iidan projekteissa näkyvät erilaiset kausivaihtelut: toisinaan syntyy suuria neuleita, joskus taas pienempiä. Tärkeintä on, että hän tietää neuloessaan työn saajan ja käyttötarkoituksen.

— Varastoon neulominen ei minulta luonnistu, sillä neulomisen mukavuuteen kuuluu juuri se, että tietää aikansa menevän hyvään tarpeeseen.

Välineiden suhteen Iida ei nirsoile, mutta myöntää hyvien välineiden lisäävän neulomismukavuutta. Pitkiin puikkoihin hän ei suostu koskemaan. Moni neuloja valitsee puiset sukkapuikot vähentääkseen neulomisen äänekkyyttä, mutta Iida puolestaan pitää siitä.

— Se pieni kilinä antaa vaikutelman, että jotain oikeasti tapahtuu!

Metallisilla puikoilla neuloessa ei myöskään tarvitse pelätä niiden katkeamista.

Neulemaailman trendejä Iida seuraa pääasiassa Ravelryn kautta. Vaikka hän tarkistaa säännöllisesti, mitkä ohjeet milloinkin ovat suosituimpia, häntä itseään kiinnostavat harvinaisemmat ja vähemmän neulotut ohjeet. Iida vinkkaakin seuraamaan Ravelryssä keskusteluketjua "Your favorite obscure pattern", johon ihmiset listaavat suosikkejaan hieman tuntemattomammista neuleohjeista. Tästä ketjusta Iida on löytänyt useita omaa silmäänsä miellyttäviä ohjeita, joita ei ehkä muuten olisi koskaan löytänyt.

Iidalla ei ole varsinaisia esikuvia neulesuunnittelijoiden suhteen. Hänestä on kuitenkin hienoa, että suomalaiset suunnittelijat ovat menestyneet myös kansainvälisesti. Iida arvostaa etenkin niitä suunnittelijoita, jotka antavat ohjeensa maksutta neuleyhteisön käyttöön. Iida ottikin taannoin blogissaan kantaa neuleohjeiden kaupallistumiseen ja ilmaisohjeiden vähenemiseen. Hän ei väitä, etteikö suunnittelutyö olisi arvokasta ja rahan arvoista. Harrastajana Iida ei kuitenkaan itse halua ottaa ohjeistaan rahaa.

— Minulle suunnittelemieni ohjeiden suhteen suurin palkinto ollut aina toinen neuloja, joka toteuttaa ohjeellani jotain. Koska olen aina suunnitellut ohjeeni pelkästään itseäni miellyttäviksi, niiden jakaminen muille on ikään kuin vain ylimääräistä. En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin maksua ohjeistani, koska julkaisen niitä vain siksi, että lopputulos on omasta mielestäni onnistunut ja haluan antaa kaikille muille mahdollisuuden kokea saman ilon hyvästä neuleesta.

Vaikka ohjeen kirjoittaminen ja suunnittelu vie aikaa, Iida on valmis uhraamaan sitä nettineuleyhteisön hyväksi.

— Minulle nettineulojien yhteisö on hyvin tärkeä ja inspiroiva ympäristö, josta saan paljon sisältöä elämääni, joten annan sille mielelläni jotain takaisin vaikkapa sitten ilmaisten ohjeiden kautta.

Tässä numerossa Iida tarjoaa neuleyhteisölle lämpimän Kätkö-kaulurin ohjeen, jonka inspiraatiolähteenä toimi hänen toinen rakas harrastuksensa, geokätköily.