Jane Brocket: Lempeää neulontaa

Jane Brocketin Lempeää neulontaa sisältää kansitekstin mukaan 40 arjen kauneuden innoittamaa neulemallia. Nämä neulemallit on jaettu viiden alaotsikon alle: kotoisaa, hyötyneuleita, hurmaavaa, värejä ja tyyliä. Kotoisan alta löytyy mukavia lököttelyneuleita, löysä myssy, sukat ja muuta vastaavaa. Hyötyneuleita ovat esimerkiksi tiskirätit ja pellavainen esiliina. Hurmaavia ovat päällystetyt vaateripustimet ja pannumyssyt (kyllä, kirjailija on englantilainen). Värien alta löytyy tietysti kirjoneuleita, raidalliset ja muut värilliset ja värikkäät neuleet. Tyyli-otsikon alta löytyy mm. Chanelista inspiraation saanut pikkulaukku ja sisustustyynynyjä.

Lempeää neulontaa on kuitenkin muutakin kuin pelkkä neulekirja. Se esittelee toisenlaisen ajattelutavan, filosofian, joka perustuu siihen, että lempeästä neulonnasta puuttuvat stressi ja kilpailuhenki. Tärkeintä on vain nauttia langoista ja väreistä ja neuloa omaksi ilokseen ja mielihyväkseen. Toisaalta pidän ajatuksesta, koska lukiessani keskustelupalstoilta tai blogeista neulojien tuskailua esimerkiksi joululahjaneulomisten kanssa tulee mieleen ajatus että onko siinä kyse enää ilosta tai mielihyvästä vai pelkästä velvollisuudesta. Toisaalta kirja jotenkin luokittelee neulojat kahteen luokkaan, ne tavalliset neulojat ja ne jotka nauttivat vaikeaselkoisten neuleohjeiden ja -kaavoiden tulkitsemisesta, harrastavat neuleiden pingottamista ja vääntävät väenvängällä neuleohjeiden mukaisia epämukavia neuleita. Totta kai on tärkeää säilyttää harrastuksen mielekkyys ja muistaa miksi sitä oikein tekeekään, mutta miksi mielihyvä ja neuleohjeiden seuraaminen olisivat jotenkin toisensa poissulkevia? Ohjeitakin voi lukea niin monella tapaa, esim. soveltamalla niitä oman vartalonsa mittojen mukaan saa aikaan muutakin kun epäsopivia vintille päätyviä vaatekappaleita.

Kirjan ohjeista monet ovat sellaisia, että niissä neuletiheys ei ole niin tärkeä, vaikka niissä suositustiheys kerrotaankin. Hiukan ristiriitaista on kuitenkin se, että käytetty lanka annetaan lankamerkkinä ja värinä - tyyliin Debbie Bliss Donegal Tweed värinumero x - kun taas toisaalta kirja kuuluttaa sitä, että neulojan ei tarvitsisi metsästää jotain tiettyä lankaa neuleen tehdäkseen. Ehkä silloin olisi kannattanut ennemmin ilmoittaa ohjeiden langat koostumuksen ja juoksevuuden avulla ja jättää käytetyn langan nimi hieman taka-alalle. Näin kirjan filosofia olisi toteutunut paremmin.

Kirja sisältää monipuolisesti ohjeita. Ne ovat helpon oloisia sikäli, että suurin osa on juurikin sellaisia missä se neuletiheys ei nyt ole niin tärkeä vaan sitä voi ennemminkin käyttää ohjenuorana. Kuitenkin ohjeiden kirjo on monipuolinen, tiskirätistä virkattuun kukkapeittoon. Kirjaa lukee muutenkin mielellään, sillä jokaisen ohjeen yhteydessä on inspiraatio-osio eli pientä tarinaa siitä miten ohje on saanut alkunsa, mitä suunnittelijan mielessä on pyörinyt sillä hetkellä kun idea syntyi. Lisäksi kirja sisältää jonkin verran teoriaa ja tarinaa, suoranaista tekniikkaosiota kirjassa ei kuitenkaan ole.

Pari sanaa käännöksestä - kirja on käännetty hyvin, tekstit ja ohjeet ovat selkeitä, mutta pieniä omituisuuksia on ohjeisiin jäänyt. Suomessa puikkokoot ilmaistaan millimetreinä eikä numeroina, eli 3,5 mm eikä puikot nro 3,5. Toisaalta puhutaan palmikoista mutta lyhenteissä mainitaan kuitenkin 6 s:n kierre, puhutaan ylivetämiskavennuksesta eikä ylivetokavennuksesta jne. Kaiken kaikkiaan ohjeista kuitenkin saa selvän vaikka termit ovatkin hieman hakusessa.

Filosofioista huolimatta kirja on aika mutkaton ja viihdyttäväkin luettava. Kirja sopisi mielestäni mainiosti vasta-alkajalle, sellaiselle, jolla on jo tekniikan teoria hallussaan mutta joka jo kaipaisi hieman enemmän haastetta ja ideoita kuin mitä esimerkiksi ainaoikein kaulaliina tarjoaa.