Isomummon perinnerukki

Vanha perinnerukkini kuului aikoinaan isäni mummolle, joka kehräsi sillä itse kasvattamiaan pellavia. Rukkivanhus oli vuosia ensin koristeena ja sitten ullakolla käyttämättömänä, kunnes minä innostuin kehräämisestä. Päätin kunnostaa rukin ja ottaa sen omaan käyttööni. Rukki oli varsin hyvässä kunnossa, ja siihen tarvittiin varaosiksi vain uusi vetonaru ja uusi liipottimen varsi. Muuten se oli nopeasti käyttökunnossa kunnollisen öljyämisen jälkeen.

Perinnerukkini on samannäköinen kuin ne, jotka ovat kotoisin Kiikan rukkitehtaalta, vaikka isäni kertoikin sen olevan Tyrvään rukkitehtaalta. Se on yksipolkiminen viistorukki, jossa on suuri vauhtipyörä. Koko rukki on koristeltu ootrauksilla. Rukin lyhty on veistetty yhdestä puusta, ja se on kiinni tyttärissä nahkaisten kiinnikkeiden avulla. Kehrä on kierteillä kiinni lyhdyn karassa, niin että lyhty ja kehrä pyörivät yhdessä. Lyhdyn torvi on kapea, joten langanpään pujottamiseen tarvitaan apukoukkua. Kehrän kierteet ovat vastakkaissuuntaiset muihin ruuveihin verrattuna. Perinnerukin rullat ovat pieniä. Niihin mahtuu huomattavasti vähemmän säiettä kuin nykyisten rukkien rullille.

Perinnerukit ovat nopeita, ja niissä on usein vain yksi vaihde: todella nopea. Tämän rukin välityssuhde on 1:12. Aloittelijalle se voi olla joskus masentavan nopea vauhti. Ainakin minun piti harjoitella ensin muilla rukeilla pitkään, ennen kuin varsinaisesti kesytin perinnerukkini.