Schacht Matchless

Talouden varsinainen työjuhta on Jeremyn nimellä kulkeva Schacht Matchless DT, jonka hankin melko tarkkaan vuosi sitten toukokuussa 2010. Jeremy on maanantaikappale: sen valmistuspäivä on 26.4.2010, joka sattui olemaan maanantai, ja se on ollut sen päivän ensimmäinen valmistunut DT-rukki. Valmistuspäivä ja -numero on merkitty runkoon lyhdyn korkeudelle.

Mietin Matchlessin hankkimista kauan. Tiesin, että haluan nimenomaan Matchlessin ja kaksipolkimisen DT-mallin, kun sain kokeilla ystäväni samanlaista, vanhempaa rukkia. Etsin käytettyjä, mutta niitä on erittäin vähän markkinoilla. Matchlessia on valmistettu noin vuodesta 1989, ja vanhemman pään rukitkin ovat ahkerassa käytössä edelleen. Harva myy Matchlessiaan eteenpäin, joten käytettyjä ei juurikaan ole. Uuden hinta taas on korkea, mutta mielestäni joka pennin väärti.

Valitsin kaksipolkimisen juuri sen poljinasennon mukavuuden vuoksi. Olen omistanut Louët S10:n, ja yksi rukeistani, Ashford Traditional, on ollut aiemmin yksipolkiminen. Vaikka yksipolkimisessa oma viehätyksensä onkin, pidän kaksipolkimisen rukin tasaisuudesta ja käyntivarmuudesta – sen pyörä ei pyörähdä niin helposti takaisinpäin kuin erityisesti kevyt pyörä vanhemmissa perinteisissä rukeissa. Toinen syy Matchlessin hankkimiseen on kolmen eri vetojärjestelmän käyttömahdollisuus yhdessä rukissa. Toisin kuin useimpia muita rukkeja Matchlessia voi käyttää helposti sekä kaksoisnyörillisenä, lyhtyvetoisena että rullavetoisena. Pidän rullavetoisen tunnusta joihinkin projekteihin, joten tämä oli minulle iso plussa. Kaksoisnyörillinen oli minulle vieras ennen rukin ostoa, mutta sen jälkeen olen kehrännyt lähes yksinomaan kaksoisnyörillisellä rukilla enkä varmaan siirry vakituiseksi lyhtyvetoisen käyttäjäksi aivan heti.

Matchless oli myös helppo valinta sen ulkonäön vuoksi. Pidän rukeista, joissa perinteet näkyvät, ja Matchlessin pyörä muistuttaa rukkien menneisyydestä. Materiaaleiltaan se on ehdottoman moderni: runko on muotoiltu taivuttamalla yhteen liimatuista vaahteralevyistä, joista osa on värjätty. Runko on erittäin tukeva, ei heijaa eikä keiku eikä pidä mitään ääntä. Ainoa miinuspuoli on, että Matchlessia ei juuri mukana kuljetella – rukki on todella painava. Rungon viimeistelyyn on käytetty lakan sijaan öljyä, joten Matchlessia kannattaa silloin tällöin pyyhkäistä säämiskällä ja vahalla. Muuten rukki ei juuri huoltoa kaipaa satunnaista öljyn lisäystä lukuun ottamatta. Schachtilla on oma öljypullo, jossa on hyvin pitkä ja terävä nokka, jota ilman Matchlessin omistaja ei oikein pärjää, joten suosittelen oman öljypullon hankkimista. Matchless on oletusarvoisesti kaksoisnyörillinen rukki, joten silloin tällöin nyöri täytyy uusia. Olen omaani käyttänyt aivan tavallista merseroimatonta puuvillanyöriä.

Tilatessa Matchlessin mukana tulee Schachtin oma lazy kate, 4 rullaa, kaksi kehrää (suhteet 9:1 ja 11:1 sekä 13:1 ja 15,5:1) ja kantoremmi. Olen näillä tarvikkeilla pärjännyt varsin hyvin, joskin hankin Matchlessiin jo alussa WooLee Winderin ja siihen 4 rullaa. Nopeampia kehriä tai vastaavasti hitaampia en ole kaivannut, koska rukilla voi polkea hyvin hitaasti ja säädellä siten kierteen syntymistä paremmin kuin muilla rukeillani. Matchlessiin saa hitaamman (6:1 ja 7,5:1) ja kaksi nopeampaa kehrää (18,5:1 ja 22:1 sekä 23,5:1 ja 27,5:1). Nopeammat kehrät vaativat myös nopeammat rullat. Kaipasin isompia rullia, mutta koska jumbolyhty ja rullat olisivat olleet lähes samanhintaiset, tilasin WooLee Winderin, koska sille oli enemmän käyttöä. Olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen, mutta pärjään kivasti myös normilyhdyllä ja kehrään sillä usein.

Matchless on ollut meillä nyt vuoden talossa, ja voin sanoa, että se ei meiltä muuta. Aina välillä kehrääjän taidot loppuvat kesken, mutta rukissa ei ole ollut moittimista. En ole katunut rukin hankkimista kertaakaan. Sen kanssa kehrääminen on helppoa ja vaivatonta!