"Mistä tuntee Ullan lukijan? Sillä on Fifi tai useampi."

Taisi olla Kati, joka nuo sanat jonkun blogissa ensin lausui. Ja aivan naulan kantaan. Fifistä on tullut hitti ja niitä on syntynyt jo kymmeniä ympäri Suomen. Muutama seikkailee jo maailmallakin.

Tästä kaikki alkoi

Fifi-ilmiö tuntui aluksi aivan käsittämättömältä

Miten kummassa kymmenet neulojat yhtäkkiä hurahtavat kolmiohuiviin, jonka mallissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä ja mullistavaa? Huiviin, joka on saanut nimensä pölypalloilta, joita kaikki inhoavat. Pakko muuten tunnustaa, että Fifiä nimetessäni mietin villakoiraongelman tunnustamista pitkään. Ajattelin, ettei kukaan missään nimessä halua neuloa huivia, jonka nimestäkin jo tulee mieleen siivoaminen. Ja se, jos mikä olisi ollut sääli… Fifihän on aivan ihana!

Vasemmalla Ziinan Fifi Novita Kid Mohairista, oikealla Päivi Eerolan Fifi Debbie Blissin Baby Cashmerinosta

Monien Fifi-innostus lähti liikkeelle samoin kuin itsellänikin

Tein yhden ja huomasin sen olevan hauskaa. Tein toisesta langasta toisen ja kolmannesta kolmannen. Ja vielä yhden ylimääräisen kaverille, joka ihastui malliin. Ennen kuin huomasinkaan, oli valmiina neljä toinen toistaan hienompaa Fifiä.

Malli on addiktoiva, koska se on niin helppo. Itse en pidä pitsineuleista enkä malleista, joita pitää seurata silmä tarkkana. Inhoan myös purkamista. Fifin neulominen onnistuu telkkaria katsellessa tai junassa istuessa. Neulomisen voi helposti keskeyttää mihin tahansa kohtaan eikä mukana tarvitse kantaa ohjekirjaa tai -lehteä. Täydellistä, eikö vaan!

Parasta on se, että Fifin voi tehdä melkein mistä langasta vain. Olen jo aikoja sitten seonnut laskuissa, mutta lankalaatuja on raportoitu blogeissa jo ainakin toistakymmentä erilaista. Terveisiä vaan lankahamstereille! Fifi taisi olla monen listalla, kun operaation päämääränä oli lankavaraston kutistaminen.

Vasemmalla Jenni Palménin Fifi Hjertegarn Need Soft Tweedistä, oikealla Pirkko Kriikun Fifi Lana Gatton Felixistä

Minulta on kysytty muutaman kerran perinteinen kysymys: "Miltä nyt tuntuu?"

Olen vastannut, että ei miltään, mutta jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllähän tämä tietysti joltain tuntuu. Hassulta, oudolta, hämmentävältä, imartelevalta, hurjalta ja herkulliselta ainakin. Olen lähes vahingossa onnistunut luomaan jotain, joka kiinnostaa muitakin. Vitsailimme jo kavereiden kesken, että kuinkahan monta mallia pitää suunnitella ennen kuin voi painattaa käyntikorttiin tittelin Fashion Designer… Varmaan vielä aika monta, mutta täältä tullaan maailma!

Ensin taidan kuitenkin jäädä rauhassa odottelemaan sitä päivää, kun ensimmäinen Fifi kävelee vastaani kaupungilla. Miltähän sitten oikein mahtaa tuntua?

Lauran Fifit: ylhäällä vasemmalla Novita Hippy, oikealla Novita Kid Mohair;
alhaalla vasemmalla Novita Santorini, oikealla Novita Tennessee

PS. Fifin suosion kunniaksi Ulla tarjoaa lukijoilleen bonuksen: Fifi nyt suorakulmaisena!