Tuin turinat
Kun aloitin neulomisen uudestaan pitkän tauon jälkeen, kaivoin jostain äidin arkistosta suorat metallipuikot, Anttilan Fleur-akryyliä ja virkkuukoukun. Tein (nykyisestä näkökulmastani) outoja virkattuja huiveja lähes maanista tahtia. Joululahjaksi vaimo sai Novitan 7 Veljeksestä neulotut pitkät villasukat, eripariraitaisina. Muistan vieläkin, miten Novitan metalliset sukkapuikot kolisivat neuloessani. Puikot olivat aika paksut, muistaakseni 4 mm, kuten veikan vyötteessä kai suositellaan. Siitä huolimatta nautin neulomisesta. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että en tiennyt paremmasta.
Palasin neulomisen pariin aikana, jolloin käsityöblogit ja erityisesti neuleblogit olivat kuuminta hottia. Niitä syntyi kuin sieniä sateella. Aika pian neulomisen uudelleen löytämisen jälkeen löysinkin siis ensin neuleblogit, sitten #neulonta-kanavan ircissä ja luultavasti sitä tai blogien kautta Ullan. Ulla oli mieletön ideapankki uudehkolle neulojalle, joka oli neulontavimman purema. Löysin sieltä paljon neulottavaa ja uusia ideoita. Ullan ja blogien kautta löysin myös paljon uusia lankoja ja tarvikkeita.
Ensimmäinen villapaitani tällä uudella neuleuralla tuli kuitenkin neulottua Anttilan Fleur-akryylistä. Puikkoina olivat sentään suorat ebenpuiset puikot, jotka vaimo toi minulle Vihreästä Vyyhdistä. Muistan vieläkin, miten ne olivat niin kauniin mustat ja kevyet! Mutta muistan myös sen, miten paljon akryyli kitisi ja vikisi puikoilla. Vaimoni Laika rakasti raitapaitaansa, mutta kuumaverisenä ei sitä oikeastaan koskaan kyennyt käyttämään. Harmi, koska tokihan aikuisen kokoisen villapaidan neulomiseen meni jokunen neuletyötunti.
Tässä kohtaa ehkä mietit, että mikä on tämän höpinän tarkoitus. Koska kyllä, tälläkin on jokin taka-ajatus ja punainen lanka, en vain lämpimikseni höpise! Nonnu, joka pitää Nonnu Neuloja -nimistä neulevideopodcastia, kyseli taannoin josko muut podcastaajat olisivat kiinnostuneita jakamaan vinkkejään aloittelevalle neulojalle – ja mehän olimme. Minä jopa siinä määrin, että ajattelin turista niistä myös Ullan lukijoille!
Kun pohdimme asiaa Laikan kanssa, kumpikin totesi heti, että hyvät välineet ovat meistä tärkeintä. Jo siitäkin syystä, että hyvillä välineillä on kivempi tehdä asioita. Tokihan puikkoihin ja koukkuihin saa kulumaan naurettaviakin summia, mutta jo pienellä panostuksella saa ostettua niin sanotusti kunnolliset työvälineet, joilla tekeminen on mukavampaa kuin esimerkiksi suorilla, metallisilla puikoilla. Toki on niitä, joille suorat puikot ovat ainoa ja oikea tapa neuloa, mutta itse suosimme pyöröpuikkoja.
Vaikket olisikaan varma tuleeko sinusta himoneuloja joka käyttää kaiken vapaa-aikansa (ja kaiken ylimääräisen rahansa) neulomiseen, suosittelen silti lämmöllä kunnon työvälineitä. Jos testipätkän jälkeen tuntuu, että hankintasi ei olekaan sinulle oikea, on ne helppo laittaa eteenpäin esimerkiksi Facebookin kirppisten tai Ravelryn kautta. Itse suosin bambuisia puikkoja niiden keveyden vuoksi. Tällä hetkellä suosikkimerkkini on ehdottomasti Hiya Hiya, jonka olen todennut kestäväksi ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomaiseksi.
Minä panostaisin myös lankaan. Toki saa aloittaa akryylilangoilla tai Novitalla, enkä sano, että niillä neulominen tekee kenestäkään huonomman tai vähemmän oikean neulojan. Mutta itse koen, että pehmeällä langalla on kivempi neuloa ja aloittaa. Kuten puikkoihin, myös lankaan saa kulutettua satoja euroja helposti. On myös edullisia lankoja joilla harjoitella ja testata, onko neulominen oma juttunsa.
Mikäli olet uusi neuloja, ei ehkä kannata aloittaa neulomalla isoa neuletta, jonka valmistuminen vie paljon aikaa. Helposti saattaa myös käydä niin, että jos neulot ison neuleen, niin käsialasi kehittyy neuleen aikana. Tämä vaikuttaa luonnollisesti neulejälkeen ja saattaa häiritä sinua.
En laittaisi aloittelevalle neulojalle käteen isoja puikkoja ja paksua lankaa, koska ne ovat sekä hieman hankalat että armottomat. Paksu lanka tekee jo yhdestä silmukasta varsin ison pinnan, mikä tarkoittaa, että kaikki mahdolliset virheet korostuvat pinnasta eri tavoin kuin ohuemmalla langalla. Toinen ääripää on ohuet langat, joiden kanssa tuntuu, että ei tule ikinä valmista.
Oma mututuntumani sanoo, että noin DK-vahvuinen lanka (eli 50 g / 120 m) olisi helpoin harjoitteluun. Sillä saa kohtalaisen nopeasti valmista ja sen neulominen ei ole työlästä. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös esimerkiksi Ullan tekniikkaosioita sekä Youtuben tekniikkavideoita, joita löytyy luultavasti joka aiheesta ja paljon. älä siis pelkää uusia asioita, ota selvää tutoriaalien avulla tekniikasta ja käy rohkeasti tulta päin!
Hyvien työvälineiden lisäksi oma suositukseni on hyvät ohjeet. Hyvästä ohjeesta neulominen on helpompaa, sillä joku on miettinyt sinun puolestasi miten neuloa ja missä kohtaa tehdä mitäkin. Voit vain keskittyä itse neulomiseen. Esimerkiksi Ullan ohjeet on kaikki oikoluettu, joten niissä ei pitäisi olla epäjohdonmukaisuuksia. Suurin osa Ravelryssä olevista osto-ohjeista on myös editoituja.
Ilokseni olen huomannut, että ulkomaista neulekirjallisuutta käännetään yhä enemmän suomeksi. Jos siis vieraat kielet tuntuvat esteeltä, kurkkaahan kirjaston valikoimiin! Kannattaa muistaa, että nykyään kirjastoissa ei ole varausmaksua, joten käyttäkää kirjastoja ja tehkää aineistohankintaehdotuksia kivoista neulekirjoista.