Arskartelunurkka

Tervetuloa Arskan uudelle palstalle. Tästä lähtien en enää kiertele neuletapaamisissa, pysyttelen kotosalla ja kirjoittelen palstaani teille luettavaksi. Olen tehnyt kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen, ja tavoitteena on saavuttaa täydellinen harmonia maailman kanssa. Mitä se sitten lieneekään, matkani on vasta alussa!

Viimeksi kun tapasimme, olin juuri tullut Borneosta ja kaipasin kovasti Bansku-Anskua. Kuten varmaan kerroin, suunnittelin muuttoa Borneoon ja muuta sellaista. Kävi kuitenkin selväksi, että Ansku ei halunnut minua sinne. Mikä vielä pahempaa – Ansku katkaisi välimme kokonaan. Se kyllä sattui! Syitä voi vain arvailla – minähän olen sangen komea, käytöstavoiltani moitteeton, tulen omillani toimeen ja sitäpaitsi osaan kehrätä omat villani. Oli miten oli, tämän pässin sydän murtui nyt viimeisen kerran. Voin kuvitella, että muutama teistä jo tyrskähtelee kämmeneensä tätä lukiessaan, mutta turhaan. Minähän SANOIN, että tämä kerta oli erilainen, kuin aiemmat!

No, se siitä: kotka on nyt laskeutunut kotipesäänsä ja päättänyt, että jos kerran on elettävä loppuikä yksin tässä pesässä, niin tehdäänpä sitten pesästä mahdollisimman mukava. Ryhdyin siis sisustamaan. Aivan ensimmäiseksi päätin, että tämän asumuksen värimaailma kaipaa muutosta, joka kuvastaa asukin sisäistä muutosta. Asuntoni väritys on vaihtunut jo monesti: vuosia sitten, kun olin Minskun kanssa, täällä oli mustaa, valkoista ja verenpunaista. Myöhemmin Pepen myötä seinille ja huonekaluihin ilmestyi maissinkeltaista, purppuraa, sinivihreää ja tiilenpunaa. Göranin kanssa heilastellessa maalasin seinät sinisiksi ja keltaisiksi. Ja niin edelleen. Nyt viimeksi täällä on ollut limetinvihreää, mansikanpunaista ja turkoosia – se toi jotenkin mieleeni Borneon. Moinen räväkkyys ei oikeastaan sovi yhteen hillityn, tyylikkään ja eteerisen uuden minäni kanssa! Tämä remontti on vielä kesken. Tilasin englantilaisia tapetteja, joiden pitäisi tulla ensi viikolla, sohva meni verhoiltavaksi, ja parketti pitäisi ehkä maalata kuultovalkoisella, en tiedä. Joka tapauksessa, tässä odotellessa päätin tehdä seinälle taulun, joka tulee sängyn yläpuolelle.

Uusi värimaailmani koostuu nyt erilaisista harmaan sävyistä. Kun kaikki on harmaata, jopa beige näyttää pomppaavan väriläiskänä esiin! Tämä on jännittävää. Olen niin innoissani tästä uudesta, seesteisestä tyylistä, että aion tästä lähin keskittyä siihen, sekä yksityiselämässäni että ammatillisesti. Pikkuserkkuni Otto lupasi avittaa markkinoinnissa, kun perustamme yhdessä sisustusneuvontafirman. Mottomme on: Valitse harmaa – elämäsi on varmaa!

Teille annan nyt ohjeet ensimmäisen taulun tekoon. Taulu sopii mihin tahansa paikkaan asunnossa, ja tästä saatte varmasti alkusysäyksen värien karsimiselle. Mikä voisi olla parempi tapa aloittaa uusi elämä, kuin herätä maanantaiaamuna kuudelta, joogata avoimen ikkunan edessä kuunnellen kevätsadetta, katsella tällaista taulua ja juoda aamiaiseksi lasillinen haaleaa vettä! Voi siihen tiputtaa vähän luomusitruunamehua, jos on unohtanut illalla laittaa inkivääriviipaleen likoamaan lasiin.

Tarvikkeet:

Maalaukseen tarkoitettu kehys, johon on pingotettu kangas. Halpisversio marketista kelpaa hyvin.
Taustakangas, esimerkiksi kirpparilta hankittu pöytäliina. Suosittelen harmaata tai beigeä. Myös musta ja valkoinen ovat hyviä valintoja.
Tukeva nitoja, mieluiten sellainen työkalumalli. Mahdollisesti nuppineuloja.
Liimaa. Minä käytin väritöntä yleisliimaa.
Pitsiliinoja. Kirpparilta saa virkattuja liinoja pikkurahalla, tai virkkaa ne vaikka itse. Minä käytin Fiina-tädiltä perimiäni.

Olenko muuten kertonut Fiina-tädistä? Hän ei tarkalleen ottaen ollut minulle täti; hän oli tätini Oljan ensimmäisen aviomiehen Bossen uusi vaimo. Koska vietin pienenä paljonkin aikaa Oljan ja Bossen luona, oli Bosse minulle hyvin läheinen. Itse asiassa on edelleenkin, käymme toisinaan yhdessä laivaristeilyillä pitämässä hauskaa! No, kun Bosse sitten meni uusiin naimisiin Fiinan kanssa, tuli Fiinasta minulle tietenkin täti. Fiinasta riittäisi kyllä juttua: hän oli siinä vaiheessa jo eläkkeellä, taisi olla töissä konttoristina jossakin isommassa firmassa aikoinaan. Hän tapasi Bossen päivätansseissa, ja se oli menoa! Ne kaksi sopivat kyllä yhteen kuin jin ja jang, kuten meillä joogapiirissä tavataan sanoa.

Bossen ja Oljan lapset olivat hyvissä väleissä Fiinan kanssa, ja sekös Oljaa sieppasi. Kukaan ei oikeastaan tajunnut, miksi – Oljahan se Bossen jätti, muuttaakseen Staffanin kanssa Visbyhyn. Lapset olivat silloin jo parikymppisiä, eivätkä nähneet mitään syytä lähteä pikkukaupunkiin mamman kanssa, vaan muuttivat sen sijaan opiskelemaan Tukholmaan. Sieltä olikin sitten näppärä käväistä laivalla Turussa tapaamassa Bossea, kun taskurahat alkoivat loppua.

Mutta takaisin asiaan: Fiina oli intohimoinen virkkaaja, ja mieluiten hän virkkasi valkoisella langalla pieniä pöytäliinoja. Niitä liinoja piisasi sitten lahjoiksi jokaiselle sukulaiselle kaikkina mahdollisina merkkipäivinä. Ja joskus, vaikkei olisi edes ollut mikään merkkipäivä. Fiina kyllä keksi syyn keittää kahvit, leipoa pullaa, ja paketoida pitsiliina pakettiin. Niin kuin vaikka kolmannen etunimen nimipäivä norjalaisessa almanakassa. Niin että sen vuoksi minulla on varastossa virkattuja pikkuliinoja enemmän kuin tarpeeksi.

Ja sitten taulua kokoamaan! Ensin kangas asetetaan pöydälle tai lattialle, kehys sen päälle. Leikataan kankaasta pala, josta riittää sitten kehyksen reunojen yli reilusti, ainakin viisi senttiä. Yritä olla leikkaamatta samalla omia joogahousujasi. Nidotaan kangas kiinni kehykseen takapuolelta, pingotetaan samalla mahdollisimman kireälle. Käännetään kehys. Jos sattumalta tuli niitattua omia villoja tai t-paidanhelmaa mukaan, ota rauhallisesti. Irrota niitit, ja aloita alusta.

Asetellaan pitsiliinoja, kunnes tulos alkaa miellyttää omaa silmää. Liimataan ne paikalleen. Tarvittaessa voi kiinnittää nuppineuloilla liinoja reunoista, kunnes liima on kuivunut. Jos nyt onnistuit liimaamaan omat hiuksesi tauluun, irrota ne mahdollisimman nopeasti, käy pesemässä liimat pois, ja jatka vasta sitten taulun tekoa. Jos joku liina on kovin röpöreunainen, voit ostaa nuppineuloja, joissa ei ole lasipäätä, ja jättää ne valmiiseen tauluun paikalleen pitämään nirkkoja aloillaan. Mikäli jokin liina tuli laitettua niin, että siitä puolet roikkuu taulun takana, leikkaa ylimääräiset pois.