Madeline Weston: Upeat kirjoneulesukat

Madeline Westonin sukkakirja pitää kannen mukaan sisällään 25 värikästä neulekuviota sunnuntaikävelyille ja kotioloihin. Kirjaansa Madeline Weston on koonnut perinteisiä malleja Brittein saarilta sekä muualta maailmasta.

Sukkaohjeet on jaettu viiteen ryhmään: palmikoita, raitoja ja monivärisyyttä, Guernsey-malleja, Fair-saaren ja Sanquharin malleja, Argyle malleja ja Pitsineulemalleja. Jokaisen osion alussa on pieni esittely, jonka jälkeen seuraavat ohjeet. Ohjeet painottuvat brittiläisiin aiheisiin, mutta mukana on myös sukkia, joiden inspiraatio on muualta maailmasta, kuten egyptiläiset kirjoneulesukat ja turkkilaiset sukat. Myös perusraitasukan ohje löytyy.

Ulkoasultaan kirja on kaunis. Sukista on paljon kuvia ja ohjeisiin on yleensä vielä liitetty jokunen tunnelmakuvakin. Esimerkiksi kannessa esiintyvät pitkät, polven yli ulottuvat Argyle-sukat on kuvattu samansävyisten unikoiden ja kukkatyynyjen seurassa, kuitenkin siten että sukat esiintyvät edukseen eivätkä huku lavastukseen.

Kirjassa on ollut useampi suunnittelija, ja kirjassa onkin monentasoisia ohjeita ja monia tekniikoita. Löytyy tasona neulottuja sukkia, kärjestä varpaisiin ja toisinpäin, erilaisia kantapäitä ja kärkiä. Erikoista on myös se, että kirjan ohjeet on tehty pääosin hieman paksummille langoile, n. 3 mm puikoilla ja sitä suuremmilla neulottaville. Kirja ei kuitenkaan mielestäni sovellu aloittelijoille, sillä kirjan teoriaosio on aika yleisluontoinen ja kirjoitetut ohjeet voivat olla hieman vaikeaselkoisia. Kaavioita löytyy vain kirjoneulesukista.

Pikaisella silmäyksellä törmäsin lisäksi jo muutamaan virheeseenkin, mm. sivun 12 palmikkosukasta tuntuu puuttuvan alku ja jossain toisessa sukassa oli ilmoitettu väärin kantapään silmukkamääriä. Errataa ei tuntunut löytyvän alkuperäisen kustantajan sivuiltakaan, mikä on harmi. Hieman harmistusta herätti myös se, että muutamassa ohjeessa – ilmeisesti taittoteknisistä syistä – ohjeen loppu on viimeisellä sivulla.

Kirjan ohjeita ei ole varsinaisesti suomennettu, vaan sukat neulotaan neljällä puikolla viiden sijaan. En oikein tiedä mitä mieltä olen asiasta. Toisaalta on hyvä, että on pidättäydytty alkuperäisessä asussa, toisaalta kuitenkin siitä on poikettu ainakin puikkoasiassa. Alkukielisessä kirjassa puikkokoko on ilmoitettu sekä US-kokona että millimetreinä, suomennoksessa ei sitten taas ole käytetty kumpaakaan vaan puikkokoko ilmoitetaan tyyliin “puikot nro 3”, mikä taas ei ole yleinen puikkojen merkitsemistapa suomenkielisissä neuleohjeissa. Muuten käännös on mielestäni onnistunut hyvin.

Kaiken kaikkiaan kaunis sukkakirja ja kiinnostavia tekniikoita. Jos brittiläinen neuleperinne kiinnostaa eivätkä muutamat tässä mainitut minua häiritsevät asiat haittaa, kirja on varmasti hyvä lisä sukkaneulojan kirjastoon.