Ullan neulojaesittelyt: Suvi Simola

Suvi Simola, alias Villapeikko, on tuttu muun muassa suositusta blogistaan 50 villapeikkoa. Hän on vastikään tehnyt ensimmäisen neulekirjansa yhdessä Mari Muinosen kanssa ja hänen neuleitaan on julkaistu kansainvälisissä julkaisuissa, kuten Twist Collective ja Vogue Knitting -lehdissä. Lahjakas suunnittelija ei kuitenkaan mieti liikaa saamaansa suosiota; hänelle tärkeintä on yhä itse neulominen.

Suvi on osannut neuloa 6-vuotiaasta lähtien. Neulojataival käynnistyi tuolloin mökillä äidin esimerkkiä seuraten, mutta ei täysin ongelmitta.

— Neuloin neliön, josta tulikin kolmio.

Aktiivisemman neulomisen Suvi aloitti 14-vuotiaana. Kesällä neuleharrastukselle oli enemmän aikaa ja hän oli innostunut itsetekemisestä jo tuolloin. Neulominen oli kuitenkin enemmän kausittaista ja toisinaan vierähti vuosia, jolloin Suvi ei koskenut puikkoihin kovinkaan usein. Kun kuvioihin tuli omat lapset, alkoi neulominen taas kiinnostaa enemmän. Bloginsa Suvi perusti, kun hänen kolmesta lapsestaan nuorin oli vasta muutaman kuukauden ikäinen.

— Ihailin blogin konseptia; sitä, että voi jakaa neuleen valmistumisen ilot ja purkamisen surut muiden kanssa, saada kommentteja ja kommentoida muille.

Suvin blogi, 50 villapeikkoa, on visuaaliselta ilmeeltään selkeä ja kaunis. Se on merkki kirjoittajan toisesta rakkaasta harrastuksesta, valokuvaamisesta.

Blogin perustamisen aikoihin Suvi alkoi ensimmäistä kertaa neuloa valmiista ohjeista. Aiemmin hän oli vain piirtänyt ajatuksensa paperille ja alkanut neuloa. Kun Suvi nykyään suunnittelee neuleita ja kirjoittaa ohjeita, hän testaa ideaansa ensin laskentataulukon avulla. Mikäli neuleen voi sarjoittaa useampaan kokoon, hän tekee työstä muistiinpanoja neuloessaan. Yksi Suvin eniten neulotuista ja suosituimmista ohjeista on hänen varhaistuotantoonsa kuuluva Baby Cables and Big Ones Too. Kyseinen neule on suunnittelijallekin yksi rakkaimmista töistä. Omista ohjeistaan Suvi mainitsee suosikikseen kuitenkin Pikkuveli-villatakin. Kuten Suvin varhaiset neuletyöt, tämäkin neule syntyi ilman suurempia etukäteissuunnitelmia.

— Aloitin hihasta ja katsoin mitä syntyy, kokeilemalla ja kysymällä itse saajaltakin mielipidettä.

Vaikka Suvi on niittänyt runsaasti mainetta suunnittelijana myös kansainvälisesti, pysyvät hänen jalkansa maassa eikä hän ota suosiostaan turhia paineita.

— En ole varsinaisesti pohtinut suosiota, minulle on tärkeämpää se, että teen työni niin hyvin kuin mahdollista ja nautin siitä. Uskon, että silloin se myös välittyy muille. Jos miettisin jatkuvasti, tuotanko tarpeeksi, hommasta katoaisi mielekkyys, ja se näkyisi myös työn jäljessä.

Neulominen on Suville elämäntapa. Vaikka hän suunnittelee ja neuloo toisinaan myös työkseen, on hänellä oltava työneuleen ohella aina jokin muu neule, jota voi neuloa aikatauluista välittämättä.

— Parhaimmillaan neulominen on silloin kun into on päällä, on valtava halu nähdä valmis neule, on hyvä idea ja hyvä lanka.

Materiaaleista Suvi suosii ystävänsä sanoin “rehellistä villaa”, jonka ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen voi luottaa. Tekniikoiden suhteen hän pitää monipuolisuudesta ja haluaa kehittyä neulomisen kaikilla osa-alueilla. Etenkin kirjoneule koettelee välillä neulojan hermoja.

— Tulen yleensä erittäin kärttyisäksi jo 10 kerroksen jälkeen, joten siinä on selvästi vielä kehittymisen varaa.

Suvi seuraa suunnittelutyössään vakaasti omaa tyyliään, eikä koe muotivirtausten juuri vaikuttavan siihen. Hän kuitenkin seuraa neulemaailman uusia tuulia netin neulojayhteisön Ravelryn ja neulelehtien kautta. Yhdeksi suosikkisuunnittelijakseen Suvi mainitsee Stephen Westin, nuoren suunnittelijan Amsterdamista. Suvi ihailee etenkin Westin persoonallista tyyliä ja kykyä luoda aina jotakin uutta. Samasta syystä voi ihailla myös Suvia: hänen ohjejulkaisujensa kirjo on monipuolinen, omalaatuinen ja se täydentyy uuden Mari Muinosen kanssa tehdyn Kaikki lähti lapasesta -kirjan myötä.

Ullan lukijoille Suvi suunnitteli kauniin Sirle-pipon, jonka juju on reunan lyhennetyissä kerroksissa. Olkaa hyvät!