Tiedän, mitä neuloit viime kesänä
Lokakuun viimeisen päivän ilta oli pimeä ja sateinen. Neuloja istui sohvalla ja katsoi televisiota, kun ovelta kuului ovikellon pirinää. Hän meni eteiseen ja avasi oven. Rappukäytävän hämärässä seisoi kolme hahmoa.
- Lanka tai kepponen, yksi hahmoista sanoi.
- Mitä? neuloja kysyi. - Ai niin, nythän on Halloween. Tarkoitit kai karkki tai kepponen?
- Ei, vaan lanka tai kepponen.
Yksi hahmoista sytytti rappukäytävään valot, jolloin neuloja näki heidät paremmin. Hänen edessään olivat laama, valkea lammas sekä angorakani. Laamalla oli päällään punavihreä villapaita ja päässään tummanruskea hattu. Angorakanilla oli päällään viitta ja suussaan muoviset torahampaat. Lampaalla taas oli kaulassaan FBI:n henkilökortti, jossa luki Clarice Starling.
- Minulle käy langan sijaan myös sidukka, lammas sanoi.
- Hmph, en minä oikein välitä Halloweenista, mutta kai minulta jotain lankaa löytyy. Tulkaa peremmälle.
Laama istahti sohvalle ja lammas suuntasi keittiöön hakemaan oma-aloitteisesti siideriä. Angorakani seurasi neulojaa makuuhuoneen lankavarastolle ja pomppi sängyllä. Makuuhuoneen verhoja ei oltu vedetty kiinni, koska neuloja ei ollut vielä käynyt makuuhuoneessa töistä tultuaan. Neuloja vilkuili hermostuneena illan pimeyteen penkoessaan lankalaatikkoja. Salama välähti ja angorakani kirkaisi.
- Se on pelkkä ukkonen, neuloja rauhoitteli.
Silloin salama välähti uudelleen ja salaman valossa näkyi hahmo ikkunan takana. Hahmolla oli päällään keltainen sadetakki, jonka huppu peitti kasvot, mutta hahmo katseli selvästi sisään. Neulojan ja angorakanin yhteiskiljaisu hukkui ukkosen jyrinään. Laama ja lammas riensivät makuuhuoneeseen.
- Mitä nyt? laama kysyi. - Löytyikö sieltä tekokuitulankaa?
- Tuolla ikkunan takana oli joku! neuloja sanoi.
Salaman välähtäessä uudelleen ikkunantaus oli tyhjä.
- Ehkä näimme sitten väärin, neuloja mutisi ja veti verhot ikkunan eteen.
Neuloja ojensi laamalle ja angorakanille lankakerät. Eteisessä neulojaa alkoi pelottamaan yksin jääminen. Kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa asuminen ei enää tuntunut niin hyvältä idealta, vaikka parvekkeen sijaan olikin tullut oma pieni pihapläntti.
- Tuota, haluaisitteko vaikka kahvia tai teetä? Siellä sataa, joten kupponen kuumaa ei varmaan tekisi pahaa.
- Jos siideriä on vielä, niin istutaan hetkeksi, lammas vastasi.
Neuloja keitti teetä ja toi lampaalle toisen siiderin. Teen kanssa hän tarjosi keksejä. Televisiosta tuli Halloweenin kunniaksi jokin mustavalkoinen kauhuelokuva. Neuleita ja lankaa käsittelevä keskustelu sai neulojan rauhoittumaan. Juuri, kun neuloja oli kaatamassa laamalle toista kupillista, takapihalle vievältä ovelta kuului ääntä. Joku koputti oveen. Neuloja laski teekannun pöydälle ja meni hermostuneena ovelle. Juuri, kun hän veti verhon sivuun, salama iski jälleen. Keltaiseen sadetakkiin pukeutunut hahmo seisoi nyt oven takana ja tuijotti sen ikkunasta sisälle.
Laama pudotti teekupin lattialle. Angorakani säikähti ja ryhtyi pomppimaan ympäriinsä hysteerisenä. Lammas yritti piiloutua jukkapalmun taakse. Sadetakkiin pukeutunut hahmo huusi jotain, mikä hukkui sateen ropinaan ja tuulen ulvontaan. Sähköt katkesivat ja huoneeseen laskeutui pimeys. Takapihalle vievän oven kahva narahti ja neuloja tajusi unohtaneensa lukita oven haettuaan pihalla olleen kukkaruukun sisälle. Ovi avautui ja sisään puhalsi kylmä tuuli, joka toi mukanaan muutamia vesipisaroita. Sadetakkinen hahmo pyyhkäisi verhon syrjään ja seisoi oviaukossa katuvalojen hämärässä loisteessa.
Laama tointui ensin ja heitti sadetakkista hahmoa keksipaketilla. Paketti kopsahti hahmon otsaan. Laama hyppäsi hahmon kimppuun ja kaatoi hänet maahan. Lammas, angorakani ja neuloja syöksyivät laaman avuksi. Kamppailu pimeässä kesti vain vähän aikaa, sitten sähköt palasivat ja valot syttyivät jälleen. Sadetakin huppu oli luiskahtanut pois hahmon kasvoilta ja lattialta tuijotti vihainen alpakka.
- Mitä tämä tällainen on olevinaan? alpakka kysyi. - Ensin lähditte ilman minua Halloween-kierrokselle ja nyt sitten heitätte keksipaketilla.
- Luulimme, ettet tulisikaan, kun sinusta ei kuulunut mitään, lammas selitti.
- Minä yritin soittaa angorakanille ja sanoa myöhästyväni, mutta hän ei vastannut.
Angorakani kaivoi turkkinsa kätköistä pienen kännykän ja tutki sitä hetken aikaa.
- Ai, tämä oli jäänyt äänettömälle, angorakani sanoi. - Päivällä oli angorakerhon kokous ja laitoin äänet pois.
- Etsiskelin teitä näiltä main ja näin angorakanin ikkunasta. Kiersin talon toiselle puolelle, mutta ovi oli jo mennyt lukkoon. Niinpä palasin tänne ja koputin oveen, jos vaikka olisitte vielä täällä. Huusin teille, että päästäkää minut sisään, ulkona on kylmää.
- Luulimme sinua ties miksi pöö-hahmoksi, lammas selitti. - Emme kuulleet myrskyn takia, mitä oikein huusit meille.
Ovi suljettiin ja alpakka ohjattiin sohvalle. Hänen sadetakkinsa vietiin kylpyhuoneeseen kuivumaan. Neuloja keitti lisää teetä sillä välin kun angorakani kuivasi lattian ja laama keräili keksit lattialta. Alpakka rauhoittui saatuaan teetä ja keksejä. Neuloja antoi hänellekin lankakerän. Koska ilta oli myöhä, kierrosta ei enää jatkettu ja laama, lammas, angorakani sekä alpakka katselivat kauhuelokuvan loppuun yhdessä neulojan kanssa.