Sukka-aapinen sukkanoviisin silmin

Neuleohjekirjan kansikuva, jossa monivärinen sukka Villasukkien neulominen tuntuu olevan asia, joka luonnistuu melkein kaikilta aktiivineulojilta ja jopa suurelta osalta niitä, jotka neulovat harvakseltaan. Kanssaneulojat ihmettelevätkin aina välillä, kun kuulevat etten ole muistaakseni koskaan neulonut ensimmäistäkään sukkaparia itse.

Kun muun muassa Kantapään kautta -kirjasta ja Ullastakin tunnettujen Hanna-Kaisa Hämäläisen, Kristel Nybergin ja Eeva Turkan uusin sukkakirjan ilmestyminen oli tiedossa, mietimme toimituskunnassa, että pitäisikö Ullan arvioida kirja sukkaekspertin vai sukkanoviisin silmin. Olin itse hieman epäileväinen sen suhteen, onko noviisin järkeä arvostella kirjaa aiheesta, josta ei ole omakohtaista kokemusta. Suostuin kuitenkin kirjan arvosteluun, vaikkakin hieman epäillen.

Kirjan alussa on villasukkien materiaaleista, eli langoista, puikoista ja muista neuletarvikkeista kertova osio ja jatkaa siitä kohti villasukkien eri osien neulomiseen käytettävien tekniikoiden kuvausta, unohtamatta mallitilkkuja ja neuletiheyksiä koskevia osia. Mielestäni varsinkin näissä osissa kirja on aivan omassa luokassaan, sillä se onnistuu olemaan informatiivinen, olematta aloittelijalle liian korkealentoinen tai kokeneemmalle neulojalle täysin itsestään selvä. Siitä on helppo tarkistaa, miltä eri kavennuksien tai lisäysten teko näyttääkään käytännössä tai miten silmukointi onnistuikaan.

Arvostan kirjassa selkeiden, osin kuvitettujen ohjeiden lisäksi erityisesti sen tsemppaavaa tyyliä. Itselleni jonkinlaiseksi möröksi verrattavaa kantapäätä koskeva osio alkaakin rohkaisevalla "ei se ole oikeasti niin vaikeaa kuin pelkäät" -tyylisellä kannustuspuheella. Koska kirjassa kuvataan monta erilaista kantapäävaihtoehtoa, niistä voi itse miettiä mistä pitää eniten tai mikä sopii omaan jalkaan parhaiten.

Sukka-aapisen rakenne on mukavan looginen, sillä kun sukan eri osat on käyty läpi, kirjassa on perusohjeita erilaisiin kärjestä ja varresta aloitettuihin sukkiin, jotta neuloja voi käyttää niitä muistin virkistämiseen tarvittaessa. Lisäksi kirjan loppupuolella olevista mallineuleista on helppo valita pintaneuleita sukan koristeluun, jos tavissukka ei sillä hetkellä napaakaan.

Vaikka Sukka-aapinen onkin selvästi tarkoitettu aloittelevalle sukkaneulojalle, uskon sen toimivan hyvin myös kokeneempien käsissä, varsinkin tilanteissa, jossa kaipaa jotain aivan tavissukan ja monimutkaisemman sukan väliltä, mutta sitä oikeaa sukkaa ei tunnu löytyvän valmisoheista. Kirja tukee tässä oman mielikuvituksen käyttöä ja mahdollistaa ohjeen muokkaamisen, mutta kuitenkin ilman, että sitä joutuisi tekemään aivan yksin.

Erityiskiitoksen ansaitsee kirjan ulkoasu. Kuvat ja ruutupiirrokset ovat selkeitä ja sivujen reunassa oleviin marginaaleihin merkitut kuvaukset kirjan osiosta auttavat varsinkin, jos ei ehdi selaamaan kirjaa alussa olevan sisällysluettelon kanssa.