Laivakissa
Oli lämmin kesäpäivä. Vaari makoili puun varjossa ja katseli, kuinka pennut leikkivät nurmikolla. Yksi ihmisistä istui keinussa ja luki kirjaa vilkaisten aina välillä pentujen suuntaan. Muut ihmiset olivat menneet emon kanssa kissanäyttelyyn ja palaisivat vasta illalla. Misseksi kutsuttu pentu jahtasi perhosta ja päätyi vaarin luokse.
- Sinähän loikit kuin laama vuorenrinteellä, vaari sanoi ja haukotteli.
Pentu pysähtyi ja perhonen liisi pakoon.
- Mikä on laama? Misse kysyi.
- Laamat ovat sellaisia hassuja pitkäkoipisia eläimiä, joita asuu Etelä-Amerikassa, vaari sanoi.
Misse kallisti päätään ja katsoi vaaria epäluuloisesti.
- Missä sinä sellaisia laamoja muka olet nähnyt, jos niitä kerran ei asu Suomessa?
- Olin nuorempana laivakissana M/S Leonooralla. Seilasin kaikilla maailman merillä ja näin vaikka mitä. Haluatko kuulla, miten tapasin laaman?
Misse nyökkäsi ja istuutui maahan.
- Olimme kiertäneet Kap Hornin ja purjehdimme pohjoiseen pitkin Chilen rannikkoa. Pysähdyimme Valparaisossa täydentämään ruokavarastoja ja päätin lähteä käymään kaupungilla. Eipä siellä kaupungilla ollut paljoa nähtävää ja keskipäivän aurinko paahtoi kuumasti, joten päätin ottaa torkut. Juuri kun olin löytänyt sopivan paikan erään puun alta ja asettunut kerälle, läheisen talon nurkan takaa ryntäsi kaksi vihaista koiraa. Jouduin lähtemään pakoon ja juoksin henkeni edestä. Juuri kun koirat olivat saamassa minut kiinni, onnistuin hyppäämään erään kuorma-auton lavalle.
- Luulin jo selvinneeni, mutta kuorma-auto kiihdytti vauhtiaan niin, etten uskaltanut hypätä kyydistä. Se ajoi ulos kaupungista ja lähti kulkemaan ylös vuorille pitkin kiemuraista ja huonokuntoista tietä. Pitkän ja pomppivan ajelun jälkeen auto viimein pysähtyi pieneen kylään ja loikkasin kyydistä. Huomasin kauhukseni olevani korkealla vuorilla ja näin Valparaison valot kaukana meren suunnassa. En millään ehtisi kävellä takaisin kaupunkiin ennen kuin M/S Leonoora jatkaisi matkaa enkä tiennyt, oliko kuorma-auto palaamassa kaupunkiin.
- Kun istuin siinä murheissani, viereeni asteli outo eläin, joka näytti lampaan ja hevosen pennulta. Eläin sanoi olevansa laama ja kysyi, miksi olin niin murheellinen. Kerroin tilanteeni ja laama lupasi auttaa minua. ”Hyppää selkääni”, laama sanoi. ”Vien sinut takaisin Valparaisoon”. Hyppäsin laaman selkään ja kiinni sen turkista. ”Tie Valparaisoon on pitkä”, minä sanoin. ”Saat juosta melkoista vauhtia”. ”Minä en tarvitse tietä”, laama vastasi ja lähti juoksemaan vuorenrinnettä alas. Se loikki samalla tavalla kuin sinä äsken perhosen perässä ja sain pitää kiinni kaikin voimin, etten olisi lentänyt laaman selästä.
- Kun saavuimme Valparaisoon, minua jahdanneet koirat tulivat taas meitä kohti. Laama vihastui ja antoi koirille kunnon löylytyksen. Ne luikkivat häntä jalkojen välissä pakoon ja me jatkoimme matkaa satamaan. Oli siinä kapteenilla ja miehistöllä ihmettelemistä, kun ratsastin satamaan laamalla juuri ennen kuin M/S Leonooran köydet irrotettiin. Hyppäsin kyydistä ja kiitin laamaa avusta. Lupasin vuorostani auttaa häntä, jos hän joskus saapuisi Suomeen ja tarvitsisi apua. Laama lähti takaisin vuorille ja minä purjehdin satamasta M/S Leonooran kyydissä.
- Tapasitko laamaa enää uudelleen? Misse kysyi.
- Tapasin hänet monta vuotta myöhemmin New Yorkissa ja autoin häntä pakenemaan eläintarhasta. Mutta se on toinen juttu ja minua väsyttää.
Vaari haukotteli ja venytteli. Pihaan ajoi sininen auto, josta nousi ihminen kantokopan kanssa.
- Emosi näyttääkin jo palaavan ihmisten kanssa, vaari sanoi. - Menepä kysymään saiko hän taas jonkun palkinnon. Minä taidan ottaa torkut.