Avaruuslaamaseikkailu 3001

Asterion McKean istuskeli Coriolis-avaruusaseman baarissa ja katseli ikkunasta ulos. Näkymää hallitsi sinivalkoinen maapallo. Hieman kauempana näkyi muutama rahtialus, jotka odottivat telakoitumislupaa. Baarin taustamusiikkina soivaan Tonava kaunoiseen sekoittui ihmisten ja muukalaisten puheensorinaa. Asterion käänsi katseensa ikkunasta, kun joku istuutui samaan pöytään. Pöydän toiselta puolelta häntä katseli yli kaksimetrinen vihreä marsilainen.
- Mikä on nimesi? marsilainen kysyi. - Näytät rahtarilta. Onko sinulla alus?
- Olen Asterion McKean ja on minulla alus. Mitä sitten?
- Olen Marvin Tarkas ja tarvitsen jonkun kuljettamaan uusimman hankintani Marsiin.
- Voin viedä rahtisi Marsiin, mutta se maksaa. Mars on nyt auringon toisella puolella, joten matka on pitkä. Lisäksi on tulossa aurinkomyrsky ja avaruuspiraatit ovat liikkeellä. Sanotaan vaikka... 4 000 woolongia?

Yksi Marvinin neljästä kädestä sujahti hänen takkinsa taskuun. Kun käsi tuli takaisin esiin, siinä oli kaksi 1 000 woolongin seteliä, jotka Marvin laittoi pöydälle.
- Raha ei ole ongelma, Marvin sanoi.
Asterion tarkasti setelit. Keisari Pirkin kasvohologrammi vaihtoi ilmettä vihaisesta raivostuneeseen, kun seteliä katsoi eri kulmista, joten raha oli aitoa.
- Marsilainen matematiikka on minulle vierasta, mutta tässä on mielestäni vain 2 000 woolongia.
- Puolet nyt ja puolet perillä. Rahti pitää toimittaa Marsiin, Olympos Monsin länsirinteelle. Milloin voit lähteä matkaan?
- Vaikka heti, Asterion sanoi ja laittoi rahat taskuunsa.

Telakointiasemalla Marvin katseli Asterionin alusta pitkään ja Asterion tunsi olonsa tukalaksi.
- En olekaan nähnyt Rygel-luokan rahtialuksia pitkään aikaan, Marvin tokaisi. - Mikä aluksesi nimi on?
- Huoltokirja On Hävinnyt, Asterion vastasi. - Yleensä kutsun sitä HOH:iksi.
- Melko omalaatuinen nimi.
- Ostin sen rajavartijoiden huutokaupasta, he myivät takavarikoituja aluksia. Alus oli varastettu eikä sen oikeaa nimeä tiedetty. Rungosta oli sulatettu rekisterinumero pois ja varkaat olivat hävittäneet huoltokirjankin. Huutokauppalistassa sen nimeksi oli merkitty Huoltokirja On Hävinnyt, joten pidin nimen.
- No, jos päätät myydä sen, niin voisin ostaa sen Heliumin kaupungin teknologiamuseoon.

Hetken päästä HOH:in luokse tuotiin suuri rahtikontti, jossa luki ”Biorahtia, säilytettävä 1 ilmakehän paineessa”.
- Mitä tuossa rahtikontissa oikein on? Asterion kysyi.
- Laamoja.
- Siis mitä?
- Laamoja. Sellaisia kaviollisia eläimiä. Ne ovat tottuneet elämään Maan vuoristossa, jossa ilma on ohuempaa, joten ne selviytyvät Marsin ilmakehässä. Niistä saadaan karvaa, josta voi valmistaa lämpimiä vaatteita. Marsissa on pirun kylmä, joten saan vaatteista isot rahat. Yritin aikaisemmin kasvattaa angorawookieita, mutta siitä ei tullut mitään. Ne yrittivät repiä pään irti, kun niitä yritti keriä. Sähkölampaat taas vievät tuhottomasti energiaa. Minä lähden pikasukkulalla hyppyportin kautta, nähdään perillä.

Kun rahtikontti oli viety HOH:in lastiruumaan, Asterion pyysi lähtölupaa. Hetken päästä Ivanova lennonjohdosta ilmoitti, että HOH voisi lähteä asemalta. HOH ampaisi ulos ja oli vähällä törmätä Nostromo-luokan tankkeriin, joka odotti telakointilupaa. Asterion laski kurssin Marsiin. Ensin pitäisi hakea vauhtia Venuksen painovoimakentästä ja sitten koukata asteroidivyöhykkeen kautta auringon toiselle puolelle. Sisemmällä kiertoradalla olevan Venuksen kautta kiertäminen pidensi matkaa, mutta säästi polttoainetta. Asterion käynnisti päämoottorin ja maapallo jäi taakse. Asterion päätti käydä katsomassa laamoja ja laittoi aluksen autopilotille.
- Voit olla aivan rauhassa, Dave, aluksen tietokone Talamus sanoi. - Positroniaivojeni avulla pidän aluksen kurssissa paremmin kuin ihminen. Silloinkin kun kävimme Dorsaissa...
- Usko nyt jo, ettei nimeni ole Dave, Asterion ärähti. - Pitääkö sinut viedä muistinpyyhintään?

Asterion meni lastiruumaan. Periaatteessa asiakkaan rahtikonttia ei saisi avata, mutta Asterion ei ollut koskaan nähnyt elävää laamaa, joten hän raotti rahtikontin ovea. Kontista häntä katseli lauma epäluuloisia laamoja. Juuri, kun Asterion aikoi sulkea rahtikontin oven, hälytyssireeni alkoi soida. Laamat pelästyivät ja ryntäsivät ulos rahtikontista.
- Aurinkomyrsky on puhjennut, Talamus ilmoitti kaiuttimen kautta. - Meihin osuu pian hiukkaspurkaus. Älä huoli, Dave. Pystyn viemään tehtävän loppuun, vaikka menehtyisitkin. Itse asiassa olisi tehtävän onnistumisen kannalta parempi, jos et sekaantuisi asioihin.
- Minä en ole Dave!
Asterion hätisteli laamat takaisin rahtikonttiin. Ne olisivat siellä turvassa hiukkasilta.

Kun Asterion palasi ohjaamoon, hän löysi sieltä valkean laaman, joka katseli ohjaamon ikkunasta ulos. Asterion yritti hätistellä laaman lastiruumaan, mutta se seisoi jästipäisesti paikallaan kuin lattiaan kiinni ruostunut teräsrotta. Sitten hiukkaspurkaus jo osui alukseen. Ohjaamon eristys suodatti suurimman osan, mutta läpi päässeet hiukkaset varasivat laaman turkin staattisella sähköllä. Asterion yritti hätistää laaman pois ohjaamosta, mutta saatuaan muutaman sähköiskun antoi laaman jäädä. Alus alkoi jo lähestyä Venusta. Silloin kuului pamahdus ja HOH tärähti. Laama huudahti pelästyneenä. Tutkan mukaan toinen alus seurasi HOH:ia.
- Dave, meitä ammutaan tuikuttimilla, Talamus sanoi. - Ehdotan, että menet pelastuskapseliin ja annat minun suorittaa tehtävän loppuun.
Ennen kuin Asterion ehti vastata, kuului toinen pamahdus ja radio alkoi rätistä.
- Täällä piraattialus Pimeä tähti, kuului radiosta. - Sammuttakaa moottorinne tai ammumme teidät atomeiksi.

Koska HOH oli aseistamaton, Asterionin oli pakko totella. Hetken päästä piraattialuksen sukkula telakoitui HOH:in ja avaruuspiraatit astuivat alukseen. He olivat kaikki työttömäksi jääneitä pretoriaanikyborgeja. Piraattien päällikkö oli Cyberdyne Systemsin mallia 101 ja hänen olkapäällään istui hologrammipapukaija.
- Pollux tahtoo muistikortin, hologrammipapukaija rääkyi.
- Minä olen Pimeän tähden kapteeni Cylon Jones, piraattien päällikkö sanoi. - Luovuttakaa lasti meille tai... mikä piru tuo on?
Jones osoitti laamaa, joka luuli hänen tarjoavan jotain syötävää. Laama tuli lähemmäs ja Jonesin robottikäsi osui siihen. Seurauksena oli staattisen sähkön aiheuttama sähköisku, joka sai Jonesin robottikäden oikosulkuun. Käsi alkoi heilua holtittomasti. Laama jatkoi etenemistä ja kaikki piraatit saivat oman osansa oikosuluista. Viimein sätkivät kyborgipiraatit päättivät paeta takaisin omaan alukseensa. Pimeä tähti ampaisi poispäin HOH:ista.

Asterion käynnisti moottorit uudelleen ja HOH kiepsahti Venuksen ympäri saaden lisävauhtia matkalle kohti asteroidivyöhykettä.
- Dave, olisi parasta, jos antaisit minun ohjata alusta, Talamus ehdotti. - Todennäköisyys selvitä asteroidikentästä on 3720:1.
- Nyt se kaiutin kiinni! Sano minua vielä kerran Daveksi, niin revin muistipiirisi irti.
Asterion tarttui ohjaimiin ja väisteli asteroideja. Viimein asteroidikenttä näytti loppuvan. Asterion nappasi pyyhkeensä ja pyyhki tuskanhikeä otsaltaan. Samassa HOH tärähti. Asterion luuli ensin avaruuspiraattien palanneen, mutta tajusi sitten alukseen osuneen pienen asteroidin. Yhtäkkiä keinopainovoima lakkasi toimimasta asteroidin iskun vuoksi. Asterion ehti vyöttää itsensä pilotin tuoliin, mutta painottomaksi muuttunut laama kohosi kattoon. Laama leijui ylösalaisin ja protestoi kovaäänisesti olotilaansa. Asterion käänsi kurssin kohti Marsia ja laittoi moottorit täysille. Mars lähestyi kovaa vauhtia.

Kun Asterionin olisi pitänyt ryhtyä jarruttamaan, painoton laama leijui ohjauspöydälle. Laaman turkin jäljellä oleva staattinen sähkövaraus purkautui tietokoneeseen. Ohjaamoon leijaili pistävää savua. Asterion veti laaman ohjauspöydältä lattialle. Oikosulkuun mennyt Talamus alkoi hihittää ja lausua siveetöntä runoa muusikamelista. Mars lähestyi aivan liian kovaa vauhtia, mutta ohjaimet eivät toimineet. Kun HOH ampaisi Marsin ilmakehään, Asterion sai käännettyä ohjausjärjestelmän polariteetin. Varajärjestelmä lähti viimein toimimaan ja Asterion jarrutti. Laama lennähti ikkunaan peittäen näkyvyyden. Kun Asterion sai laaman pois ikkunan edestä, näkymää hallitsi valtava vuori. Asterion tajusi aluksen törmäävän Olympos Monsiin ja riuhtoi ohjaimia.
- Voihan ferengin paska, Talamus sanoi. - Tästäkin reissusta tuli oikea tuomiopäivän komedia. Oli kiva tuntea, Dave.

Asterion sai HOH:in keulan nousemaan, muttei tarpeeksi. HOH:in pohja osui vuoreen ja alus kimposi takaisin ilmaan. Osuma kuitenkin hajotti moottorin. Pian HOH putosi kuin valas, joka yllättäen oli huomannut olevansa vapaassa pudotuksessa ilman laskuvarjoa. HOH osui uudelleen vuorenseinämään eikä tällä kertaa enää noussut ilmaan. Sen sijaan se alkoi pyöriä vuorenrinnettä alas. Asterionista tuntui kuin hänet olisi laitettu pyykkikoneen linkousohjelmaan laaman kanssa. Viimein alus pysähtyi, pyörittyään Asterionin laskujen mukaan 391 kertaa ympäri. Asterionin silmissä välkkyivät hetken aikaa tulikärpäset. Lopulta hän kömpi laaman kanssa lastiruumaan ja avasi rahtikontin. Muut laamat olivat elossa, mutta säikähtäneitä. Ne vyöryivät ulos rahtikontista ja ravasivat hysteerisinä ympäri lastiruumaa. Asterion sai avattua lastiruuman oven ja laamalauma säntäsi ulos. Asterion seurasi perässä valkean laaman kanssa.

Ulkona seisoskeli Marvin Tarkas, joka katseli Olympos Monsin rinteellä kirmaavia laamoja. Muutama muu marsilainen seisoi kauempana ja ihmetteli taivaalta pudonnutta eläintarhaa. Laamat tunsivat olevansa muukalaisia vieraalla maalla, mutta ne sopeutuisivat varmaan pian Marsin olosuhteisiin.
- Matka ei tainnut sujua ihan ongelmitta? Marvin kysyi.
Marvin ojensi Asterionille lopun rahtimaksusta. Asterion katsoi HOH:ia, joka oli palasina. 4 000 woolongia ei riittäisi alkuunkaan sen korjaamiseen. Talamuksen saisi ehkä pelastettua ja ladattua kannettavaan tietokoneeseen.
- Vieläkö sinua kiinnostaa ostaa alukseni museoon? Asterion kysyi toiveikkaana.
- Aluksestasi ei ole niin paljoa jäljellä, että edes romuttamo maksaisi siitä juuri mitään. Oletko harkinnut uranvaihtoa? Tämä valkea kaverisi suosittelee sinua laamapaimeneksi.

Asterion katsoi vuoron perään laamaa ja Marvinia.
- Oletko aivan sekaisin? Asterion kysyi. - Eiväthän laamat osaa puhua.
- Eihän niiden tarvitsekaan osata, koska ne ovat telepaatteja, oikeita pikku Bestereitä.
Asterion tuijotti laamaa suu auki. Laama nyökkäsi hänelle vastaukseksi.
- Ai niin, eihän teillä ihmisillä ole telepaattisia kykyjä, Marvin sanoi ja läimäytti otsaansa ylimmällä vasemmalla kädellään.
Asterion kohautti olkapäitään.
- Voinhan minä kokeilla laamapaimenen työtä ainakin vähän aikaa, hän sanoi. - Suoraan sanottuna avaruusrahtaus ei lyönyt leiville ja pitäähän minun jotain tehdä elääkseni, sillä ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Jos laamojen paimennus ei luonnistu, aina voi lähteä maustekauppiaaksi Arrakisiin.