Arska Akryylilammas kertoo, osa 1

Moi pimatsut, ja sä söpö poitsu kans. Mä oon Archibald Akryylilammas, sanokaa Arska vaan. Oikeesti mä en oo lammas, mut markkinointiosasto sanoi, et ny on niinku suloset lampaat pinnalla ja tää juttu menee paremmin kaupaks karitsankuvan kans, et vedä tosta rytkyt niskaan. No, enhän mä siihen karitsapukuun mahtunu, tämmönen pässi, mut nimen mä sit suostuin ottaan niinku tän duunin ajaks.

Joo, mulla on tää pätkätyö, että markkinoin neulojille polyakryylilankoja ja silleen. En mäkään ihan mitä vaan palkkani eteen tee, niin että koitan olla sillee reilu ja rehti. Mut sen mä sanon heti alkuun, että ei kaikki akryyli oo huonoo. Akryyli on ihan paikallaan siellä, missä tarvitaan - mitä? Ai jaa, sori. Kirjakiältäki viälä...

Akryyli on paikallaan siellä, missä tarvitaan kestävyyttä. Esimerkiksi villasukassa, siinä on hyvä olla 15-25% akryylia. Toki ihan puhtaastakin villasta saadaan kestävää lankaa, mutta se on sitten pitkäkuituista huippuluokan villaa, ohuista säikeistä kerrattua ja hinta on sen mukainen. Villasukkaan kelpaa ihan hyvin pikkuisen lyhytkuituisempikin villa, ja kun siihen kehrää mukaan muutaman akryylikarvan, niin käyttöominaisuudet on just sitä, mitä tarvitaan.

Akryylilla on paljon hyviä ominaisuuksia: se on esimerkiksi tasalaatuista. Siihen ei vaikuta, onko kylmä kesä tai kuuma talvi, onko heinä pahanmakuista tai vaivaavatko kirput laitumella. Akryyli on sitä samaa vuodesta toiseen. Sitä on helppo värjätä, eikä se haalistu valossa tai pesuissa. Se ei myöskään päästä väriä pesukoneessa niin, että koko pyykki on vaaleenpunasta. Tiekste, kerran mulla oli mun valkonen Elvis-puku koneessa ja sit siel oli yks punanen sukka ja sen jälkeen mulla oliki vientiä vasenkätisten-- Aijaha. Niin joo. Krhm.

Akryyli on parhaimmillaan, kun sen sekoittaa muihin kuituihin, ja maltillisia määriä. Esimerkiksi mohairlanka pysyy kasassa paremmin, kun siinä on muutama akryylihaiven. Sukkalangasta puhuttiinkin jo. Akryyli tuo puuvillalankaan keveyttä ja kuohkeutta - esimerkiksi vegaanit tai eläinkuiduille allergiset osaavat arvostaa puuvilla-akryylilankaa. Pelkkä puuvilla on painavaa ja melko kovaa. Neulos ei eristä hyvin, koska sinne ei muodostu pienenpieniä ilmataskuja. Akryylin avulla siitä saadaan lämpimämpää, ja puuvilla taas pitää vaatteen miellyttävänä ihoa vasten.

Tästä päästäänkin akryylin huonoihin puoliin, ja ekana on tietenkin se, että puhdas akryyli voi hiostaa. Neulos voi olla yhden pesun jälkeen sekä venynyt, lerpsahtanut että kovapintainen ja pahimmillaan vielä nyppyinen kuin mummini kaljasaavinpeitto. Nähkääs, on olemassa huonompaa ja parempaa akryylia.

Mä kuulin ton naurun. Tsorge beibi, sun kandeis ostaa muutama erilainen akryylikerä ja neuloo pari mallitilkkuu. Nakkaat ne pesukoneeseen ja katot mitä tulee ulos. Nääs, akryylikin vaatii kehräämöltä vaivaa, ja sitä ei kaikki usko. Sä voit halpahallista ostaa eurolla kilon pehmosta lankaa - jota on hädin tuskin edes kerrattu. Kuidut on miten sattuu ja pahimmassa tapauksessa vielä möykkyinä ja se on sit esmeks "muotilanka". Voi se näyttää ja tuntuu kerällä hyvältä, mut eihän se kestä sellasena. Mutta kun kehrätään monta ohutta säiettä, kerrataan ne ens kaksittain ja sitten vielä esimerkiks neljä säiettä yhteen, ni se onki ihan erilaista jo ominaisuuksiltaan. Siihen lankaan muodostuu niitä pikkasia ilmataskuja, sen joustavuus paranee, se pysyy ryhdikkäämpänä.

Akryylilankojen uutta sukupolvea edustaa mikrokuitu. Oikeestaan mä en tiedä mitä mikrokuitu tarkottaa, koska mä oon nähny myös polyamidimikrokuitua ja mikrokuitulakanoita ja tiskirättejä ja tiesmitä. Mutta mikrokuitu-polyakryyli-lankaa mulla on ollu ja siitä oon neulonu tilkkuja ja se on tiekste ihan jees lankaa. Ai mitä? No kirjakieltä... Joojoo.

Neuvoni on, hyvät naiset ja herra, että tutustutte akryylisekoitelankoihin avoimin mielin. Oliko kysymyksiä? Niin, kaunis eturivin kirjastonhoitaja? Miten sitten löytää sitä parempaa akryylia? Minä tulen mielelläni mukaan lankaostoksille, ihan kädestä pitäen... Ai. Krhm. No ensinnäkin: halvalla ei saa hyvää. Ei edes hyvää akryylia. Toisekseen: hinta ei kuitenkaan takaa laatua, ihan niin kuin ei muissakaan langoissa. Jos haluat löytää oikean langan esimerkiksi allergikon villapaitaan, on vain yksi keino: ostat yhden kerän, neulot ison mallitilkun - ainakin 20 cm x 20 cm - ja peset sen, kuivaat, peset taas. Samalla tavalla kuin se neule sitten pestään, eli jos annat sen lahjaksi perheeseen, jossa kaikki pestään koneessa, niin sitten se tilkku pestään koneessa ja ehkä kuivataan kuivausrummussa. Voin vakuuttaa, että kunnollinen akryylilanka - akryylipuuvillasekoitteesta puhumattakaan - kyllä kestää rumpukuivauksen alhaisessa lämmössä. Pesujen jälkeen tarkastelet tilkkua kriittisesti: onko nyppyjä vähän vai paljon? Pysyivätkö mitat samoina kuin ennen pesua? Vetääkö neulos johonkin suuntaan? Onko neulos muuttunut kovaksi koppuraksi vai kenties löysäksi luiruksi?

Jos tilkku meni rumaksi jo parissa pesussa, liimaa langan vyöte muistivihkoon ja kirjoita isolla viereen PAHALANKA! Mene sitten ostamaan toinen kerä.

Kun löydät langan, joka toimii kuten pitää, jaa tietoa kavereillekin ja lähetä palautetta lankatehtaalle. Arska lukee palautteet ja päättää että okei, tätä lankaa kehuttiin, tehdään lisää värejä ja pidetään tuotannossa.

Kahvitauon paikka, mut ihan vikaksi mä vinkkaan vielä, että tää mun takki on langasta, jossa on 60 % puuvillaa ja 40 % mikrokuituu ja se on aikas hyvän tuntunen. Voitte tulla vaiks hiplaamaan, tänne vaan rohkeesti, mua saa kosketella ihan mistä vaan!