Tuin turinat

Vaimoni toteaa usein, että ei ole helppoa olla hipsteri. Se pitää kyllä paikkansa, etenkin jos karsastaa liian suosittuja asioita, joiden pariin ei ole löytänyt ennen suosion aallonharjaa. Tokihan sitä voisi hyvin vain hiljaisesti myöntyä ja surffata aallonharjalla, mutta itse en ainakaan siihen oikein kykene, jokin sisäinen voima vastustaa niin kovasti.

Mutta sitten on tiettyjä asioita, joissa ei haittaa, että nauttii suositun asian tekemisestä. Neulepiireissä on ne tietyt suunnittelijat ja mallit, jotka ovat erittäin suosittuja, niitä joita kaikki neulovat yhtä aikaa. Esimerkiksi juuri nyt tuhannet ja tuhannet neulojat ympäri maailman neulovat Stephen Westin uusinta mysteerihuivia. Miksi hipsterineulojaa ei häiritse neuloa kuuminta hottia olevia asioita? Siinä on kysymys, jota Tuin kutomossa on viime aikoina pohdittu.

Uskaltaisin väittää, että hipsterineulojalle ei ole yhtä, kaikkivoipaista määritelmää, vaan kukin määrittelee itse oman hipsteriytensä. Se voi tarkoittaa, että on ylipäätään neuloja. Onhan neulominen lopulta varsin pienen piirin harrastus, vaikka neulojien määrä maailmanlaajuisesti suuri onkin. Ehkä hipsterineuloja tahtoo tehdä mahdollisimman suuren osan vaatevarastostaan itse ja olla siten mahdollisimman omavarainen, eikä vain tyytyä kaupoissa myytäviin, pääosin akryylistä koostuviin neuleisiin ja neuleasusteisiin.

Sisäinen mummous voi olla syynä neulomiseen. Voi olla, että neuloja kokee olonsa kotoisaksi keinutuolissa keinuessaan ja sukkaa neuloessaan. Mutta eikö tuohon kuvaan kuuluisi kolisevilla metallipuikoilla seiskaveikasta neulottava sukka, eikä käsin värjätystä, ohuesta sukkalangasta magic loopilla ja varpaista aloitettu sukka? Onneksi kukin voi toteuttaa sisäistä mummoaan siten kuin itse näkee parhaaksi. Kukaan ei ole poliisina vieressä kurkkimassa, että mistä neulot ja millä neulot.

Mutta siinä missä hipsterineulojamme ei voi ostaa Kånken-reppua, koska se on aivan liian suosittu, voi hän neuloa samaa neuletta, jota on Ravelryn mukaan neulottu jo lähes 6 000 kertaa. Hän on tavattoman iloinen, että myös hän neuloi tuon samaisen myssyn kuin ne 6 000 muuta neulojaa. Onko maailmankatsomus siis erilainen hipsterineulojan silmin? Pipoesimerkkimme mukaan on. Ehkä neulominen itsessään on sen verran marginaalissa oleva harrastus, että se riittää täyttämään hipsterineulojan kaipuun omien polkujen tallaamiseen.

Voisiko indievärjärien langoista neulomisen nähdä hipsterineulomisen eräänä ilmenemistapana? Tuin kutomossa heiluva hipsterineuloja neuloo mielellään käsinvärjätyistä langoista, mikä vahvistaa tätä ajatusta. Kutomossa mielellään myös testataan uusia lankoja ja pyritään löytämään uusia suosikkeja. Kutomossa kuolataan ulkomaisten podcastien ihanuuksia, joiden tilaaminen kotimaahan on valitettavasti usein todella kallista postikuluista johtuen. Se ei onneksi estä etsimästä Euroopasta uutuuksia hypisteltäväksi ja neulottavaksi. Usein kuitenkin käy niin, että uudet ihanuudet hilloutuvat pitkään lankahyllyssä, koska niitä ei muka raaski käyttää. Tosiasiassa parastahan olisi tietysti neuloa ne, jotta niitä voisi käyttää neuleena!