Elizabeth Zimmermann - kaikkien neulojien isoäiti

Teksti ja kuvat:
Kristel Nyberg

Lisää Kristelistä

-

Artikkelit

Marja Venäläinen:
Helmet neuleessa

Niina Hakkarainen:
Hyvän olon neuleet

Iona:
Kuinka monta neulojaa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Marjut Katajala:
Kymmenes Ulla on täysi kymppi

Eeva Saviranta:
Kärjestä neulottu kiilakantapää

Jussi Katajala:
Laama Kalevalan mailla

Puputsi:
Langan värjäys elintarvikeväreillä

Pia Tuononen:
Langan värjäys kasviväreillä

Ulla testaa:
Novitan syksyn uutuuslangat

Ulla testaa:
Tekstiiliteollisuuden syksyn uutuuslangat

Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.

Henkilökuva

Suomalaisessa neulekulttuurissa ei ole juuri sankarinpalvonnan perinteitä eikä meillä ole suuria neuleopettajanimiä. Kun aikoinaan tutustuin englanninkielisiin neuleblogeihin, ihmettelinkin pitkään, kuka tai mikä on salaperäinen EZ, johon blogeissa usein viitattiin. Vähitellen minulle selvisi, että puhe oli Elizabeth Zimmermann -nimisestä rouvasta, jota Amerikan mantereella tunnuttiin kumartamaan suurenakin guruna.

Zimmermann syntyi Englannissa vuonna 1910. Hän oppi neulomaan lapsena ensin englantilaisittain ja sitten meille suomalaiselle tutummalla "mannermaisella" tavalla. Avioiduttuaan saksalaisen miehen kanssa hän muutti 1930-luvulla Yhdysvaltoihin vanhaan koulurakennukseen, josta vähitellen tuli Schoolhouse Press -postimyyntiyrityksen ja kirjapainon koti. Zimmermann suunnitteli neuleita aluksi lehtiin, mutta aloitti sitten vähitellen oman liiketoiminnan.

Tarinan mukaan kimmokkeen Zimmermannin omalle, myöhemmin Wool Gathering -nimen saaneelle uutiskirjeelle antoi käsityölehden toimittaja, joka omin luvin muutti suljetuksi neuleeksi suunnitellun puseron tasoneuleeksi vastoin suunnittelijan alkuperäistä ajatusta. Yhdeksi Zimmermannin tavaramerkiksi nousivatkin suljettuna neuleena neulotut saumattomat puserot, ja hän myi neulelankojen lisäksi muun muassa pyöröpuikkoja, jotka tuolloin vielä olivat harvinaisia.

Kirjoitukset

Zimmermannin viehätys piilee herttaisen humoristisessa ja keskustelevassa sävyssä ja tietynlaisessa joustavuudessa, joka vielä nyt vuosikymmeniä myöhemminkin on neuleohjeissa ja tekniikkaopetuksessa epätavallista. Vaikka Zimmermann selvästi sanookin, että jotkut tekniikat ovat hänestä toisia parempia, hän muistaa myös painottaa, että neulomisessa on hyvin vähän varsinaisia virheitä ja että erilaiset ratkaisut toimivat eri tekijöillä. Amerikkalaisneulojille Zimmermann tuli tutuksi paitsi kirjoitustensa kautta myös televisiosta: esimerkiksi Knitting Workshop -sarja on edelleen saatavilla DVD:llä. Hän myös järjesti Knitting Camp -neuleleiriä; se on perinne, jota tytär Meg Swansen jatkoi Zimmermannin jäätyä eläkkeelle.

Ensimmäinen oma suora kontaktini Zimmermannin kirjoituksiin oli vaatimattoman näköinen pieni Knitter's Almanac -kirja. Onnettoman sattuman kautta kirja tuli talouteeni osana suurempaa tilausta verkkokirjakaupasta enkä kaikkien uusien värikkäiden ja kauniisti valokuvattujen teosten keskellä osannut arvostaa pikku kirjasta, jossa kaiken lisäksi oli mielestäni hirveän paljon turhaa tekstiä ohjeiden asemasta. Varsinainen Zimmermann-herätykseni tapahtuikin vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun olin jo ottanut joitakin askeleita neulesuunnittelun saralla ja sain käsiini Knitting Without Tears -kirjan. Vähitellen hyllyyn kertyivät muutkin Zimmermannin julkaistut teokset.

Vaikka Zimmermannin kirjoissa on varmaankin jokaiselle neulojalle jotain, ei kaikkien kannata rynnätä hankkimaan koko kirjakokoelmaa. Kirjoissa on nimittäin paljon keskinäistä toistoa ja päällekkäisyyksiä.

Knitting Without Tears

Knitting Without Tears eli "Neuleita ilman kyyneleitä" on Zimmermannin ensimmäinen julkaistu kirja, se on alunperin vuodelta 1971. Kirjan painotus on selkeästi tekniikoissa: lähes puolet sivuista on käytetty erilaisiin tekniikkaneuvoihin ja vinkkeihin. Ohjeita on kirjan loppupuolella jokunen, mutta kuten Zimmermannilla yleensäkin, ne ovat lähinnä suuntaa-antavia. Yksi luku on kokonaan omistettu saumattomille puseroille. Jos et ole keräilijäluonne ja haluat ostaa vain yhden Zimmermannin kirjoista, tämä olisi minun valintani. Kirja sopii niin aloittelevalle kuin edistyneemmällekin neulojalle vinkki- ja referenssimateriaaliksi.

Knitter's Almanac

Zimmermannin toinen kirja, Knitter's Almanac, ilmestyi vuonna 1974. Kirja on omistettu "epävarmalle neulojalle, sokealle seuraajalle ja kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä, että he osaavat suunnitella omat neuleensa". Kirja on jaettu kahteentoista lukuun kuukausien mukaan ja jokaisessa luvussa esitellään joku neuleprojekti: pusero, vauvanvaatteita, huivi ja niin edelleen. Ohjeet ovat jälleen suuntaa-antavia, mutta soveltamisohjeet ovat selkeitä. Jokaiseen lukuun on jutustelevan tekstin sekaan ripoteltu paljon erilaisia tekniikkavinkkejä. Kirjasta on eniten hupia ja hyötyä sellaiselle neulojalle, joka mielikseen lukee esimerkiksi neuleaiheisia pakinoita, mutta aivan vasta-alkajalle Knitter's Almanac ei kenties sovi.

Knitting Workshop

Vuonna 1981 ilmestynyt Knitting Workshop liittyy läheisesti Zimmermannin samannimiseen tv-sarjaan. Meg Swansenin mukaan sarjan tarkoitus oli alunperin tuoda Zimmermannin vuosittain järjestämän neuleleirin opetukset laajemman yleisön ulottuville. Knitting Workshop on Zimmermannin kirjoista selvästi aloittelijaystävällisin, sillä kirja, samoin kuin tv-sarja, alkaa silmukoiden luomisesta. Kirjassa opastetaan myös neulomaan (ja leikkaamaan) kirjoneuletta, ompelemaan ja silmukoimaan saumoja ja niin edelleen - kuten muissakin Zimmermannin kirjoissa, tekniikoita esitellään paljon tekstin lomassa. Kirjan ohjeista mainittakoon saumaton paita istutetuin hihoin sekä klassikot Baby Surprise Jacket ja Tomten Jacket.

Knitting Around

Myös vuonna 1989 ilmestynyt Knitting Around on kirjoitettu oheismateriaaliksi tv-sarjaan, joka oli tällä kertaa nimeltään Wool Gathering. Myös tässä kirjassa on Zimmermannin lämminhenkiseen tyyliin kirjoitettuja ohjeita, periaatteiltaan samanlaisia kuin yllä esitellyissä kirjoissa. Tämän kirjan suurinta antia ovatkin ainakin minulle ohjeiden asemesta Zimmermannin itsensä kirjoittamat muistelot vuosien varrelta, kuvitettuina lyijykynäpiirroksilla ja valokuvilla.

The Opinionated Knitter

Viimeinen Elizabeth Zimmermannin nimeä kantava kirja on nimeltään The Opinionated Knitter; nimi, jonka Zimmermann olisi halunnut antaa ensimmäiselle kirjalleen, mutta jota kustantaja ei hyväksynyt. The Opinionated Knitter kokoaa yksiin kansiin Zimmermannin uutiskirjeet kymmenen vuoden ajalta, vuodesta 1958 vuoteen 1968. Kirjan on toimittanut ja uutiskirjeitä kommentoinut Meg Swansen, ja se ilmestyi vuonna 2005 eli kuusi vuotta Zimmermannin kuoleman jälkeen. Uutiskirjeet ovat kirjassa näköispainoksina, mikä on historiasta kiinnostuneelle neulojalle mannaa. Muissa kirjoissa Zimmermannin ohjeet ovat kenties jalostetummassa muodossa, mutta alkuperäisten versioiden näkeminen viehättää ainakin minua. Kirjassa on myös paljon värivalokuvia uutiskirjeiden ohjeiden mukaan toteutetuista neuleista sekä otteita Zimmermannin päiväkirjoista.

Lopuksi

Zimmermannin kirjat ovat hauskoja, oivaltavia ja hyödyllisiä. Kirjoissa on kuitenkin paljon keskinäistä toistoa ja päällekkäisyyksiä. Kuten edellä totesin, Knitting Without Tears olisi oma valintani, jos pitäisi omistaa vain yksi yllä esitellyistä kirjoista. Myös Knitter's Almanac on monelle mieluinen. Vaikka vanhojen kirjojen ulkoasu ei ole yhtä siisti, värikäs ja viimeistelty kuin modernimpien neulekirjojen, suosittelen tutustumaan - vähintäänkin Zimmermannin neulekulttuuriarvon vuoksi.