Laama Kalevalan mailla

Teksti:
Jussi Katajala

Kuva:
Wikimedia, GFDL

Lisää Jussista

-

Artikkelit

Kristel Nyberg:
Elisabeth Zimmermann - kaikkien neulojien isoäiti

Marja Venäläinen:
Helmet neuleessa

Niina Hakkarainen:
Hyvän olon neuleet

Iona:
Kuinka monta neulojaa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Marjut Katajala:
Kymmenes Ulla on täysi kymppi

Eeva Saviranta:
Kärjestä neulottu kiilakantapää

Puputsi:
Langan värjäys elintarvikeväreillä

Pia Tuononen:
Langan värjäys kasviväreillä

Ulla testaa:
Novitan syksyn uutuuslangat

Ulla testaa:
Tekstiiliteollisuuden syksyn uutuuslangat

Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.

Kulki kerran kankahilla,
jolkotteli jänkämailla,
elukka pitkäkaulainen,
olento sulosorkkainen.

Andeilla oli asustellut,
Inkamailta ilmestynyt.
Kauppasaksa tänne tuonut,
laivahansa lastannut.

Tuijotteli lammaslauma,
ihmetteli villakatras:
"Siinä sorja sorkkaeläin,
oudonlainen pitkäjalka."

- Kuka olet, kenokaula?
Mitä mielit, karvaturpa?
- Lienen laama Inkain maalta,
tulin tänne tuottoon villan.

Jopa lampaat hätääntyivät,
karitsaiset kavahtivat.
- Vietkö meiltä duunipaikat?
Kortistoonko kaikki laitat?

- Älä huoli, uuhimuori,
turhaan itket, villaturkki.
Kerron kohta jutun juonen:
puikot heiluu kautta Suomen.

Neulonta on uusi trendi,
sitä duunaa joka henki.
Villaa vaatii neuleväki,
sen jo kauppamieskin näki.

Menee karvat lampaan, laaman,
hymyyn saapi myyjän naaman.
Töitä tietää mulle, meille,
eläimille sorkkaisille.

Lampaat jatkoi määkimistään
ilonuotit äänenpäissään.
Laama jälleen jolkotteli,
kankahilla kuljeskeli.