Pässi ja päätöksenteon vaikeus

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun aloin miettiä elämäni suuntaa. Mitä tekisin? Minne menisin? Alan lähestyä keski-ikää, pitäisikö minun asettua aloilleni? Mitä se aloilleen asettuminen edes on? Voisinko saada takaisin kadotetun nuoruuteni? Mitä tekisin, kun alan harmaantua? Pitäisikö lakata kaihoamasta Justuksen perään, kun se ruoja ei kerran aio tulla takaisin, vaan roikkuu Håkanin perässä (joka taas vain leikkii Justuksen tunteilla - oikeasti hän välittää ainoastaan rahasta. Kyllä minä Håkanin tunnen. Oltiin karitsoina samalla laitumella.) - vaikka Justuksella on kyllä maailman komeimmat reisilihakset.

Minulla on kesken sukat Joonatanille. Ylipolvensukat. Kun se pyysi niin kauniisti. Eikä semmoisia löydy kaupoista, jos kengänkoko on 45. Joonatanin vuoksi olen valmis tekemään mitä vain, sillä hänellä on maailman kauneimmat silmät! Ja hän leipoo aivan jumalaista porkkanakakkua. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että hän yllätti minut varsin arkaluontoisesta tilanteesta pari viikkoa sitten - jos tieto siitä leviäisi, Adelina-täti ottaisi minulta pois käyttöoikeuden vesitasoonsa. Ja sitä paitsi keritsisi minut omin käsin. Tylsillä keritsimillä. Tukholman Kornhamns-torilla kaiken kansan nähden.

Kesken on myös virkattu pässi, luonnollista kokoa. Se on avattava malli anatomianopetuksen avuksi. Kateenkorvan, sydämen, sappirakon ja selkärangan virkkaus oli silkkaa hupia, mutta ohutsuolipötkylän teko on epätoivoista. Sitä vaan riittää ja riittää! Beigellä langalla putkea! Tämäkin on vähän niin kuin tilaustyö. Kas kun tutustuin jokin aika sitten upeaan, ihmeelliseen, karismaattiseen Sofiaan, joka sattuu olemaan dosentti ja luennoi jostain sisäelimistä tuleville eläinlääkäreille. Ihana nainen... Tapasimme sattumalta kaupan kassajonossa. Vinkaisin ihan spontaanisti, kun hän tallasi sorkalleni. Katsoin kerran silmiin, ja se oli menoa! Sofia koppasi minut kainaloonsa, ajoimme hänen työpaikalleen ja hän otti röntgenkuvan jalastani. Ja sitten tehtiin perusteellinen anatominen tarkastelu. Puolin ja toisin.

Keskeneräisten töiden joukkoon on luettava myös punk-henkinen taideprojekti. Sen jatkaminen on kuitenkin melko mahdotonta yksin. En näetsen lainkaan tiedä, mikä siitä on tarkoitus tulla ja mitä nyt pitäisi tehdä. Se kuuluu installaatioon, jota tehdään ryhmätyönä. Ryhmämme nimi on Rammy Riot. Suuntaamme taiteemme totalitarismia vastaan! Kotona ja kaukomailla! Nyt vain on käynyt niin, että ryhmämme aivot eli Jevgeni on mennyt rakastumaan arkkivihollisemme, Shaggy Sheepies -ryhmän rumpaliin Antjeen. Mokomat räppärit! Kuten ymmärrätte, projekti on hieman jäissä. Kuten myös tunteet ryhmämme sisällä. Musiikistakaan ei tahdo tulla mitään, kun laulaja vaan huokailee ja näpyttelee whatsrapilla riimejä rakastetulleen.

Olisi myös villapaidantekele. Mallin olen suunnitellut itse - intarsiaa Hundertwasserin ja Kaffe Fassettin inspiroimana. Tähän mennessä siihen on käytetty jo 238 eri väriä. Eräs suttura nimeltä Selma odottaa saavansa paidan itselleen vain, koska se miellyttää häntä. Minä taas aion pitää paidan itse. Ei kauheasti innosta tehdä sitä valmiiksi, sillä edessä on melkoinen kädenvääntö. Toisaalta minä olen se, joka neuloo paidan! Ja olen myös suunnitellut sen! Toisaalta Selma on kyllä itse kerännyt villat alpakoistaan, putsannut kammannut kehrännyt ja vielä värjännyt kaikki 239 minivyyhtiä. Itse keräämillään sienillä ja kasveilla. Osan kasveista hän on kasvattanut itse puutarhassaan. Nyt vain se yksi vyyhti on hukassa. Kuten myös elämäni suunta. Ja kolmosen pyöröpuikot.