Virolaisia pitsikirjoja

Eteläisessä naapurimaassamme Virossa on neulottu taidokkaita pitsineuleita pitkään. Haapsalun kylpyläkaupungin neulojat ovat loihtineet puikoillaan ohuenohuita orenburgilaisten pitsihuivien kaltaisia huiveja jo parin vuosisadan ajan. Pitsihuivit ovat maailmankuuluja ja niitä on lahjoitettu kuuluisuuksille, näyttelijättärille ja kuninkaallisille. Mallineuleita ja huivien historiaa on kerätty myös kirjoihin, mutta niiden kanssa on täytynyt olla nopea: tässä artikkelissa esiteltävän Leili Reimannin Pitsilised koekirjad -kirjan (alunperin kirjoitettu 1970-luvulla, kuvan painos vuodelta 1995) kaikki painokset on loppuunmyyty. Samoin loppuunmyyty on vuonna 2001 ilmestynyt Linda Elgasin Haapsalu rätikud (jota en valitettavasti huomannut kysellä kanssaneulojilta tähän mukaan).

Tällä hetkellä Haapsalun huivit ovat pinnalla. Niistä kiinnostuneille järjestetään kurssimatkoja ja aivan äskettäin on ilmestynyt kaksi uutta Haapsalun huiveista kertovaa kirjaa: Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia (2008) ja Siiri Reimannin & Aime Edasin Haapsalu Sall (2009). Niistä molemmat kertovat myös laajalti huivien historiasta ja tekniikoista, ensimmäinen englanniksi ja jälkimmäinen viroksi.

Tässä artikkelissa esittelen kolme Haapsalun huiveista kertovaa kirjaa. Niistä Leili Reimannin Pitsilised koekirjad erottuu joukosta ulkoasunsa puolesta, mutta se on ymmärrettävää, onhan se vanhempi kuin kaksi muuta kirjaa. Kirjassa on 128 sivua ja se sisältää noin 285 erilaista mallineuletta, sekä huivien että reunapitsien mallineuleita. Kirjassa mallineuleita ei ole käytetty ainoastaan suorakaiteiden mallisissa huiveissa, vaan myös paidoissa ja kolmiohuiveissa. Kuvat ovat mustavalkoisia ja taitto näin nykypäivän silmin katsoen hieman ahdas, mutta huivien mallineuleet eivät ole muuttuneet mihinkään. Pitsilised koekirjad on edelleen arvokas ja käyttökelpoinen lisä mallineulekokoelmiin, jos sen onnistuu jostain löytämään. Se sisältää myös muutaman sivun taustoista ja tekniikoista, mutta ei mitenkään laajaa osiota.

Kirjan mallineuleista on selkeät kaaviot ja ne ymmärtää suurimmaksi osaksi hyvin, vaikka ei osaisikaan viroa. Muutamat tavallisia kavennuksia ja langankiertoja monimutkaisempia silmukoita kuvaavat merkit saattavat vaatia hieman pohtimista eivätkä aukene heti, mutta suurin osa on täysin ymmärrettävissä.

Nancy Bush on tutkinut virolaista neuleperinnettä pitkään ja kerännyt sitä jo Folk Knitting in Estonia -kirjaan (2000). Nyt hän jatkaa Haapsalun huivien parissa Knitted Lace of Estonia -kirjalla. Kirjassa kerrotaan huivien historiasta ja niiden neulojista sekä huiveissa käytetyistä tekniikoista. Kirja sisältää 14 suorakaiteen muotoisen tai kolmiohuivin ohjetta sekä suppeahkon mallineuleosion, jossa on 25 huivipitsiä ja kymmenkunta reunapitsiä kaavioineen. Lisäksi kirjassa opastetaan oman huivin suunnittelussa, mikä on varsin hyödyllistä varsinkin, kun pitsineuleita voi etsiä myös muista kirjoista.

Knitted Lace of Estonia -kirjassa viehättää se, että mallineuleista käytetään myös niiden virolaisia nimiä eikä ainoastaan englanninkielisiä versioita. Luulenpa myös, että virolaisten pitsihuivien ansiosta englanninkieliset neulojat ovat myös saaneet uuden sanan sanavarastoonsa: se on monissa mallineuleissa käytetty nupp (eli nyppy).

Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu Sall on aivan upouusi kirja, se ilmestyi kesä-heinäkuun 2009 vaihteessa. Kirjassa on 184 sivua ja se on kahdesta muusta kirjasta poiketen kovakantinen. Kirja on viroksi, joten kieltä osaamattomalta suuri osa sen sisältämästä informaatiosta menee ohi, mutta mallineuleiden kaavioiden merkkien selitykset ovat myös englanniksi. Kirjan ulkoasuun ja taittoon on panostettu, joten se on kaunista katseltavaa, vaikka siitä selaisi vain kuvat. Onneksi suomi ja viro ovat myös niin lähellä toisiaan, että joskus tekstistä voi arvata osan.

Kirja sisältää laajan historia- ja tekniikkaosion ja neulomisvinkkejä. Se johdattaa lukijan viehättävällä tavalla menneestä Haapsalun huivien nykypäivään. Kirjassa esitellään kuuluisuuksille neulottuja huiveja, mutta se ei sisällä varsinaisia huiviohjeita. Sen sijaan kirjassa on 122 huivipitsiä ja 10 reunapitsiä kaavioineen. En ole verrannut kirjan mallineuleita esimerkiksi Pitsilised koekirjad -kirjan mallineuleisiin, mutta kirjan mainospuheissa sanotaan, että osa mallineuleista olisi ennen julkaisemattomia eikä minulla ole syytä epäillä sitä. Kirja on kattava esitys - se on mainio lisä pitsineuleiden ystävän neulekirjastoon, oli hyllyssä entuudestaan Pitsilised koekirjad ja Knitted Lace of Estonia tai ei.