Neulojan opas Roomaan
Tämä pieni neuloja kävi seminaarissa Roomassa. Aikaa jäi kaikelta luennoilla istumiselta myös ihan normaaliin turisteeraamiseen. Seuraavaksi siis vaikutteita matkalta. Pieni varoituksen sana: jos odotat pitkällisiä kuvailuja Rooman nähtävyyksistä, olet lukemassa väärää juttua. Nähtävyyksiä varten löytyy mahtavia matkaoppaita. Tässä on vain sekalaisia vaikutelmia ja vinkkejä. Mutta asiaan!
Kuten kaikki tietävät, matkaan kannattaa valmistautua huolella
Niin tein minäkin. Kulutin tovin webbisurffailuun ja löysin kuin löysinkin lankakauppoja. Käytin lähteenä ensin Woolworksin sivuja. Sieltä löytyy runsaasti kauppoja, mutta niihin kannattaa suhtautua varauksella, koska sivuja ei ole päivitetty aikoihin. Luotettavammaksi lähteeksi osoittautuivat Italian keltaiset sivut. Haku kannattaa tehdä italiaksi, koska lankakauppoja tulee näin enemmän kuin englanniksi hakiessa (lanka on italiaksi filati, ja sitten vain laitetaan paikka, mistä hakua halutaan tehdä, minulla siis Roma). Hakukone on siitä kätevä, että se näyttää myös kohteen paikan kartalla. Löysinkin kaksi varteenotettavaa ehdokasta: toinen oli lähellä hotellia ja toinen konferenssipaikkaa.
Sitten voikin lähteä jo matkalle
Matka-aikana oli syyskuun alku. Pahimmat helteet onnistuin välttämään, mutta silti lämpötila oli luokkaa 26-27°C ja kosteusprosentti oli korkea. Neuloja suosittelee juomaan runsaasti, ja jos aineenvaihdunta on yhtään samanlaista kuin minulla, puuvillaiset nenäliinat ovat käteviä hien pyyhkimiseen. (Normaaleista paperinenäliinoista ei ole mihinkään, koska ne hajoavat jo pienestäkin kostumisesta.) Koska ilma on vielä tuohon vuodenaikaan lämmintä, juoda kannattaa runsaasti. Turistinähtävyyksien lähellä olevista myyntikojuista saa ostaa ah, niin ihanaa jäädytettyä vettä (vesipulloja pakkasesta) kiskurihintaan, mutta katujen varsilta löytyy myös vesiposteja, joiden vesi on normaalia vesijohtovettä (juotavaa, jollei erikseen ilmoiteta kyltillä non potable).
Vesijohtovesi on Roomassa juotavaa, mutta ei kauhean maukasta. Jos ei kuitenkaan uskaltaudu kadulta vettänsä noutamaan, kannattaa suosia ihan normaaleja ruokakauppoja (niitäkin löytyy) tai kahviloita. Vesipullo näistä ostettuna on alle puolet jäädytetyn pullon hinnasta. Mutta aina ei voi valita, joten joskus kiskurimyyjätkin voittavat - ja tokihan on ihana siemailla kylmää vettä kävellessä.
Rooma vaikutti näin ensikertalaisen silmin jollakin tavoin pikkukaupunkimaiselta. Ei uskoisi, että sielläkin asuu lähes neljä miljoonaa ihmistä. (LonelyPlanetin mukaan 3,8 miljoonaa). Talot ovat suhteellisen matalia ja vanhoja, tai ainakin tyyliin sopivasti rakennettuja. Mitään korkeita taloja tyyliin USA:n pilvenpiirtäjät ei löydy.
Keskusta-alueesta
ilmoittavat lähinnä muutamat vilkkaammin liikennöidyt kadut.
Tämäkin alue on suomalaisesta hiukan outoa, koska liikennevalo
jalankulkijoille on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Hiukan
valtaväylistä sivuun poiketessa ilmapiiri on enemmänkin
pikkukaupunkimainen ja viehättäviä aukioita (piazza
sikäläisittäin) on joka kulman takana. Niillä on mukava
poiketa kahvilaan nauttimaan esimerkiksi lasi italialaista punaviiniä.
Tosin aukioita on kahta tyyppiä: virallisia ja vähemmän virallisia. Niissä virallisissa on kielletty moni asia. Mistä tulikin mieleeni, että en törmännyt moiseen kylttiin Trevin suihkulähteellä, eli olisin siis voinut lioittaa jalkojani altaassa sen sijaan, että heitin sinne vain kolikon? (Legendan mukaan Roomaan palaa uudestaan, jos käy heittämässä kolikon Trevin suihkulähteeseen).
Ruoasta ja Italiasta puhutaan aina yhdessä
En pettynyt minäkään. Mitään suosituksia en sen paremmin osaa sanoa, mutta pizzat ja pastat ovat hyviä paikassa kuin paikassa. Trasteveren aluella - ”toisel puolel jokkee” – on varsinkin paljon pieniä viehättäviä ravintoloita. Lounaaksi kannattaa ostaa pizzaa pikkukaupoista, jotka myyvät sitä kilohinnalla. Halpaa ja hyvää! Jäätelö on myös mainitsemisen arvoista. Pantheonin lähellä, Via della Maddalena-kadulla on Bar della Palma jossa on todella hyvää jäätelöä. Mauista löytyvät normaalit suklaat ja mansikat jne, sorbetteja ja tofujäädykkeitä on myös runsaasti, mutta sitten ne eksoottisemmat...miltä kuulostaa jäätelö Ferrero Rocher-suklaasta? Tai Mozart-kuulista? Tai Mars-patukoista? Tai...tai...päähän siitä pieneltä herkkusuulta menee pyörälle, kun pitää yrittää valita muutama pallo kymmenien herkullisten vaihtoehtojen joukosta.
Ostoksilla voi myöskin kuluttaa aikaansa hauskasti. Tosin ei kannata liian innokkaaksi heittäytyä Espanjalaisten portaiden läheisyydessä. Siellä sijaitsevat nimittäin kaikki kuuluisat muotihuoneet: Yves Saint Laurent, Gucci, Versace jne. Hiukan kun poikkeaa sivummas (esim. Via D. Corson varrelle, siellä on myöskin pari tavarataloa), niin johan löytää normaali-ihmisen lompakollekin sopivaa ostettavaa. Kaduilta olisi myöskin saanut ostaa Prada, Luis Vuitton yms. merkkisiä laukkua hintaan 30-40 euroa. Mahtoivatkohan olla aitoja?
Entä sitten neulemaailma?
Italiahan tuottaa runsaasti laadukasta lankaa.
En
törmännyt yhteenkään julkisella paikalla neulovaan
Roomassa. Tosin en moista ihmettele, kuumuus ei kauheasti houkutellut
langan pitelyyn. Mutta bongasin ikkunaostoksilla ollessani tämän:
vaikka kaulaliina ei varsinaisesti neulottu olekaan, muistuttaa lanka
hämmästyttävästi Novita Hippyä. Tähän
ihanuuteen törmäsin expensive! kaupan ikkunassa. Eli mekin voimme
olla muodikkaita kun neulomme kaulaliinamme trendilangoista.
Italialaista lankaahan löytää parhaiten lankakaupoista. Kuten jo sanoinkin, löysin ennakkoetsimällä kaksi potentiaalista kauppaa: toinen lähellä hotellia ja toinen konferenssipaikkaa. Hotelleja on paljon Terminin aseman lähellä (minun myös) ja myös seuramatkatoimistot käyttävät näitä paljon.
Kaupoista lähin oli nimeltään Filati Defil Srl osoitteessa Principo Amadeo 87A. Tämä palvelee enemmänkin kutomoita kuin tavallista käsinneulojaa, mutta tavallisia neulelankoja on myös tarjolla jonkin verran. Kauppaan ei kannata vartavasten lähteä, mutta jos on lähellä kannattaa poiketa.
Tarjolla olisi ollut alpakka-sekoitelankaa (50% alpakkaa ja 50% villaa) hintaan 1€/50g kerä. Värivaihtoehdot olivat vaalean harmaa, tummemman harmaa ja tummansininen. Lanka oli aika karkeaa, mutta olisi siitä varmaan aika hyvät sukat saanut. Jätin langan kauppaan, koska kuka siinä kuumuudessa mitään sukkia osaa ajatella! Tarjolla oli lisäksi jotain mohairlankaa ja villa/akryylisekoitetta ja jotain skotlantilaista villalankaa (aivan järkyttävän ohutta). Kaupassa ei myöskään puhuttu englantia, mutta turisti-italialla selvisi (lankahan on siis filati...).
Tässä yhteydessä kannattenee huomauttaa siesta-käytännöstä. Periaatteeessa Italiassakin on voimassa siesta-perinne, eli paikat menevät keskipäivän aikohin kiinni epämääräiseksi ajaksi. Roomassa tämä näyttää lieventyneen, mutta silti kannattaa kiinnittää tähän huomiota. Filati Defil-kauppa oli auki 9.30 – 14.00 ja 14.30 – 17.30.
Konferenssipaikan läheisyydestä löytyi kauppa nimeltä Canetta. Ketjun muita liikkeitä löytyy ympäri Italiaa ja näkyy heillä verkkokauppakin olevan. Rooman liikkeen osoite on Via IV Novembre 157.
Minulla
oli vaikeuksia löytää liikettä, koska roomalaiset
näyttävät käyttävän katunumeroita luovalla
tavalla. Keskeltä katua saattaa löytyä paikka, jossa numerot
suurenevat molempiin suuntiin. Tähän ilmiöön törmäsin
useammassakin paikassa, mutta ei kannata antaa sen häiritä itseään.
Kyllä se oikea numero sieltä löytyy, joskin kannattaa kulkea
katua kunnolla.
Kun lopulta löysin kaupan, se osoittautui oikein viehättäväksi. Siellä myydään langan lisäksi lastenvaatteita ja kirjontatarvikkeita. Langat ovat siististi lokeroissaan tiskin takana, ja valikoimaan voikin tutustua parhaiten lankanäytteet sisältävän kansion avulla. Tämä oli siitä kätevää, että paitsi värivalikoima, myös hinta selvisi samalla. Kun kiinnostava lanka sitten selvisi, sitä pystyi pyytämään hiplattavaksi myyjältä, joka sitten ojenteli lankakeriä odottaviin käsiin. Kauppa ymmärsi hiplaamisen merkityksen, plussaa siitä. Langat olivat kaikki italialaisia. Valikoima ei ollut suurensuuri, mutta hinnat olivat suhteellisen edullisia ja värejä oli runsaasti.
Itse ostin liikkeestä hiukan paksumpaa 100% merinovilla (8-ply) neulepuseron verran (hinta 3.14€/50g) ja nyt niin muodikasta möykkylankaa huivin verran, myöskin 100% merinovillaa (4.90€/100g). Myyjät vaikuttivat osaavan asiansa ja myöskin jonkin verran englantia joten pystyi kyselemään kuinka paljon mitäkin lankaa menee puseroon. Kauppa oli auki koko päivän aamusta puoli seitsemään. Mitään siesta-taukoa ei näyttänyt olevan.
Kolmanteen
kauppaaan törmäsinkin ihan sattumalta. Kyseessä oli Lana
Gatto, ja kaupan löytää Via D. Corson varrelta olevalta
Piazza S. Lorenzo in Lucina –aukiolta. Tämä vaikutti hiukan
hienommalta paikalta. Lankoja oli rivissä liikkeen molemmilla seinustoilla
siististi lankatyypin ja värin mukaan aseteltuina. Lisäksi myynnissä
oli hieman neuleita. Liikkeen nimen mukaisesti myytiin vain Lana Gatto
lankaa.
Ilmeisesti hiplaaminen ei ollut sallittua, koska kun tapani mukaan nostelin lankoja lokeroistaan ja katselin niitä alkoi eräs myyjä (lieko myymälävastaava) kovaäänisesti selvitellä kurkkuaan. Tarkoitus oli siis ilmeisesti käyttää hyväkseen yhtä liikkeen neljästä myyjästä ja pyytää häntä nostelemaan haluttuja lankakeriä. Hintoja ei tietenkään ollut missään näkyvillä, eikä langan koostumusta saanut selville ennen kuin lankakerä oli hyppysissä ja pystyi tarkastelemaan vyötettä. Sain liikkestä hiukan teennäisen ja kalliin vaikutelman enkä sitten pystynyt ostamaan mitään, mutta suosittelen käymään kuitenkin. Lankoja oli paljon ja värejä runsaasti. Tosin he olivat näin syyskuun helteissä päätelleet, että sää oli liian kylmä kesälangoille ja esillä oli vain villalankoja. Puuvillalankoja olisi saanut esiteltäväksi pyynnöstä. Täytyy kyllä myöntää, että repullinen lankoja vähän hillitsi ostoinnostuksen syntymistä kaupassa, joten kaikki ei ollut penseän ensivaikutelman syytä.
Kaikenkaikkiaan Rooma vaikutti pikku neulojasta aika turvalliselta paikalta. Taskuvarkaita en tavannut, mutta kannattaa kuitenkin noudattaa normaaleja turvallisuusvinkkejä, kuten että miesten ei kannata säilyttää lompakkoaan takataskussa ja laukustaan kannattaa pitää huolta ja välttää ruuhkatilanteita.
Suosittelemme!
Linkkejä
Teksti ja kuvat: Niina Hakkarainen
-
Marjut Katajala: Tervetuloa lukemaan Ullaa!
Sanna Suvanto: Neulonta ja tekijänoikeudet
Ulla testaa: Huopuvat langat
Jussi Katajala: Elämä, maailmankaikkeus - ja lanka
Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.
Lisää tietoa Kysy Ullalta -sivulla.