Elämä, maailmankaikkeus - ja lanka
Minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, millaista on olla neulehullun aviomies. Sitten pyydettiin vähän kovemmalla äänellä. Äänensävy tiukkeni koko ajan, kunnes ymmärsin, etten voi luistaa tästä epämääräisillä lupauksilla, välttelevillä vastauksilla ja muminalla. Eli: millaista on olla neulehullun aviomies.
Lankaa, sitä on paljon
Lankaa
on laatikoissa hyllyjen päällä, laatikoissa nurkassa, pusseissa
hyllyillä, kasseissa lattialla ja sängyn alla, vaatehuoneessa,
olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Luultavasti lankaa on piilotettu jonnekin,
mistä en ole sitä vielä löytänyt. Todennäköisesti
keittiön kaapeissa oleviin jauhopusseihin ja kauraryynipaketteihinkin
on piilotettu lankaa. Silti lankaa ei ole koskaan tarpeeksi. Lankaa pitää
aina ostaa lisää. Lankaa pitää ostaa aina, kun mahdollista.
Ainakin lankakaupoissa pitää käydä ja eri lankoja pitää vertailla kuin autokuumeen riivaama mies vertailee autoja. Paljonkohan tällä Corollalla on ajettu? Paljonkohan tätä lankaa menee villapuseroon? Tämän auton väri on niin harvinainen, että tästä on sitten myöhemmin vaikeaa päästä eroon.
Tämän langan väri ei oikein soinnu tämän toisen langan kanssa. Enpä tiedä maksaisinko kuitenkaan ekstraa nahkapenkeistä. Tämä on jotain outoa tekokuitua, ei tällaista voi ostaa. Eihän minulla olisi tähän ollut varaa, mutta... Näihin lankoihin meni kyllä aika paljon rahaa, mutta...
- Kyllä, kuvassa olevissa laatikoissa sekä etu- että taka-alalla on lankaa. Kuvaa ei ole lavastettu. Pehmohylje on päällä hämäysmielessä ja muistuttamassa viime kesän Visbyn risteilystä, jolla oli mukana "vain" repullinen lankaa. -
Eikä langalle ole edes tarpeeksi tilaa
Pokkari tai DVD-levy vie niin järjettömästi tilaa, että minua on vihjattu olemaan ostamatta niitä enää. Sen sijaan heinäpaalin kokoinen säkki lankaa ei vie läheskään niin paljon tilaa. Itse asiassa voisimme varmaankin viedä huonekalumme kierrätyskeskukseen ja sisustaa lankakerillä. Heittelemällä lankasäkkejä tyhjälle lattialle saisimme aikaan sellaisen 1970-lukulaisen hippikämpän, jossa on sisustuksena vain valtavia tyynyjä, diskopallo ja psydekeelistä musiikkia.
Paitsi että tyynyjen tilalla olisi lankasäkkejä, mikä olisi coolin täydellinen vastakohta. Lankasäkkien päälle ei voisi myöskään heittäytyä makaamaan, koska niiden väliin olisi piilotettu kuitenkin kutimia eikä yhdeksäisen puikon lävistämää maksaa ole helppo selittää Jorvissa, puhumattakaan valituksesta, jos ompelus menee sekaisin. ’Yhdeksäisen puikko’ on neulomisalan slangia ja koska tiedän moisen termin, minun lienee parasta katsoa muutama Quentin Tarantinon elokuva tai pelata hetki jotain tietokonepeliä, jossa ammutaan ja räjäytetään asioita. Älkääkä vedotko Russell Croween, se kuva, jossa hän neuloo on lavastettu.
Lanka ei ole luonteeltaan pysyvää kuten kissa
Vaikka molemmat ovat perusluonteeltaan flegmaattisia, pehmeitä ja lojuvat eri paikoissa, langalla on tapana muuntua. Toisin kuin kissasta, langasta tulee villapuseroita, pipoja, tossuja ja ties mitä. Enimmäkseen villapuseroita. Joskus langasta tulee myös kissanruokaa. Viattoman tuntuiseen kysymykseen "rakas, haluaisitko uuden villapaidan?" pitää vastata myönteisesti. "Ei" sekä "eiköhän noita ole jo tarpeeksi" ovat vääriä vastauksia. Reaktio on sama kuin jos isä tai äiti nostaisi lapsensa Linnanmäen portilla polkupyörän tarakalle ja huudahtaisi iloisesti ’nytpäs mennäänkin hammaslääkäriin’. Ainoa oikea vastaus on "kyllä rakas", siitäkin huolimatta että vaatekaapin ylähyllyllä on villapuseroita, jotka aika on unohtanut.
Lisäksi kuulee sarkastisia huomautuksia siitä, kuinka en ole sitäkään tiettyä villapaitaa pitänyt. Valitettavasti Suomen talvi on vain kahdeksan kuukautta pitkä. Sinä päivänä, kun uutisissa ilmoitetaan uuden jääkauden alkamisesta, kaikki neulojat hihkaisevat riemusta – nyt voin tehdä siitäkin langasta villapuseron eikä se lurjus voi olla pitämättä sitä päällään, koska ulkona on –40 astetta ja parkkipaikka on täynnä pystyyn jäätyneitä mammutteja. Villahousuja en onneksi ole saanut. Voin vain kuvitella, kuinka tuskastuttavan kuumat ja hiostavat ne olisivat +20 asteisessa toimistossa. Pelkään pahoin, että jos minut joskus pakotetaan vastaanottamaan villahousut, kissat repivät ne palasiksi.
Ehkä tästä jutusta olisi pitänyt tulla ilkeämpi,
sellaista ainakin toivottiin. Valitettavasti neulomista harrastava vaimo ei ole kovinkaan kauhea asia. Langan keskellä touhuava vaimo muistuttaa lähinnä pientä siiliä, joka kirmaa tuhisten onnesta ruohikossa. Ainoastaan silloin, kun vaimoni silmiin syttyy se tietty maaninen katse ja hän katselee kissojamme pohtien voiko kissankarvasta tehdä lankaa, tekee mieli heittää lankakerä harhautukseksi ja rynnätä kissojen kera ulos ovesta.
Teksti: Jussi Katajala
Kuva: Marjut Katajala
-
Marjut Katajala: Tervetuloa lukemaan Ullaa!
Sanna Suvanto: Neulonta ja tekijänoikeudet
Niina Hakkarainen: Neulojan opas Roomaan
Ulla testaa: Huopuvat langat
Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.
Lisää tietoa Kysy Ullalta -sivulla.