Arska kuntoilee

Heipsulihei! Arska-setä tulee pitkästä aikaa neulemiittiin! Mihinkäs minä istahtaisin, saisinko sijoittaa soman pikku häntäpuoleni tähän kulmaukseen, teidän söpöliinien väliin? Kiitos! Kas noin, vielä neulekassi pöydän alle... ohoh, ONPAS täällä kauniita sääriä! Hups. Juu, niin, aijoo, jotain juotavaa ja syötävääkin voisin ottaa. Oivoi, kun ehdin jo niin mukavasti sijoittautua tähän, täällä ei taidakaan olla pöytiin tarjoilua. Hei sinä komea nuorimies, samalla kun haet itsellesi niin voisitko olla niin kultsumurunen että tuot minullekin? Voi kiitos, olet iiiihana! Tuo minulle pala mustikkapiirakkaa, pyydä ekstrapaljon kermavaahtoa, ja sitten vihreää teetä. Maidon kera.

Noniin, sitten voisinkin edistää tätä pitsisukkaa. Jaa että miksikö kassini on jääkiekkomaalivahdin reissukassin kokoa? No katsokaas kun tämä on yhdistetty neule- ja treenikassi. Kyllä vaan, Arska kuntoilee usein ja mielellään! En kai minä muuten olisi näin komea ja lihaksikas? Juu, ja viime aikoina olen yrittänyt yhdistää kuntoilun ja neulonnan.

Ensin kokeilin uintia. Ajattelin, että selkäuintihan sujuu takajaloin, ja etujaloilla voi sitten heilutella puikkoja. Tässä tuli parikin pienoista ongelmaa: neule tuppasi venymään märkänä, lankakerä sukelteli omia aikojaan, ja sitäpaitsi itsevärjäämäni lanka värjäsi uima-altaan veden punaiseksi, mistä muut uimarit eivät oikein innostuneet. Tai pikemminkin - innostuivathan ne, mutta häätämään minut altaasta.

No seuraavaksi sitten kokeilin kuntopyöräilyn ja kehräämisen yhdistelmää. Pyysin oikein hirmuisen taitavaa Jannea liittämään kuntopyörän rukkiin. Siinä Jannen askarrellessa ihailin hänen jänteviä jäseniään ja kuntoilu jäi kokonaan. Kun vekotinta piti kokeilla, olin niin rapakunnossa, että hiki lensi jo kun vasta nousin satulaan. Ja sitten Janne, niin komea kuin onkin, ei ole mikään ruudinkeksijä. Niinpä hän oli saanut aikaan laitteen, jota poljettiin kuten rukkia yhdellä jalalla, ja lankaa ei keriytynyt mihinkään. Eli kummankin laitteen huonoimmat puolet. Hurisi se kyllä kovasti.

Juu, seuraavaksi kokeilin sitten erinäisten kuntoiluvideoiden avulla. Esimerkiksi käsipainojen sijaan nostelin lankakeriä. Se ei ollut kovin tehokasta. Ja hyppiessä ja vatsalihasliikkeitä tehdessä kutiloinnista ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Oli minulla kyllä mukavaa, kun katselin niitä videoita - melkoista silmänruokaa oli tarjolla! Melkein yhtä kauniita naisia kuin te täällä. Sitä kun aikani pähkäilin, totesin lähteneeni hommaan ihan väärällä asenteella. Olin yrittänyt liittää neulonnan urheiluun, sen sijaan että olisin tehnyt neulonnasta urheilullista. Niinpä vuorossa oli ihan erilaisia kokeiluja: neulomista lyijystä tehdyillä puikoilla, painot ranteissa, esimerkiksi. En suosittele, jännetupen tulehdus oli kivulloista. Kokeilin myös vuorottelua: kymmenen minuuttia kuntoilua, kymmenen minuuttia neuletta. Se sujuikin jonkin aikaa oikein hienosti, kunnes keskittyminen hiukan herpaantui. Minun piti kuntonyrkkeillä säkkiä vastaan ja neuloa pitsihuivia. Jossain vaiheessa sitten iskin paljaalla sorkalla teräviin pitsipuikkoihin niin lujaa, kuin jaksoin. Ensiavussa vähän ihmettelivät, ja kun vamman syy selvisi, naurusta ei tahtonut tulla loppua. Hmph. Onneksi sentään hoitsu oli hurjan mukava. Sen nimi on muuten Kaitsu. Tapailtiin jonkin aikaa, kunnes Kaitsu yllätti meikäläisen äsken lievästi sanottuna nolosta tilanteesta, köytettynä kuntosalin jalkaprässiin. En minä sille mitään voinut, Mirkku tuli itse tekemään tuttavuutta kyselemällä, miten saan kirjoneuleesta niin tasaista ja mikä se dominoiva lanka oikein onkaan. Ja sitten ruvettiin juttelemaan dominoinnista noin niin kuin enemmänkin. Haluaisiko muuten joku teistä Arskan sohvalleen täksi yöksi?