Lankahamsteri tekee parannuksen

Pienenä olin innokas virkkaaja ja aivan surkea neuloja. Joskus teini-iässä neulominen alkoi vihdoin sujua. Sitten näin kivan ohjeen, ostin langat villapaitaan, neuloin sen ja aloin katsella seuraavaa ohjetta. Joskus saatoin nähdä alennushintaan lankoja, joista voisi tulla villapaita; ostin langat yhteen paitaan ja neuloin sen "omasta päästä". Näin ollen minulla ei juurikaan ollut lankavarastoa, enkä sellaista kaivannutkaan.

Vuosien myötä kertyi jonkinlainen jämälankavarasto, ei nyt kuitenkaan valtavan suuri. Sellainen muovikassillinen, suurin piirtein. Varsinaisesti aloin hankkia lankaa varastoon vasta alle kymmenen vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun aloin seurata neuleblogeja. Tutustuin uuteen ajattelutapaan: tätä lankaa ei ehkä enää myöhemmin saa! Tai: tämä lanka on nyt todella edullista, säästän paljon rahaa, kun ostan langat heti vaikken ehdikään neuloa niitä ennen kuin joulun jälkeen. Mutta pahin kaikista oli ajatus: oi, miten kivan väristä tai tuntuista lankaa, haluan sitä! Eikä mitään käsitystä siitä, mihin lankaa käyttäisin.

Nyt minulla on monta muovilaatikollista lankoja. On monet paitalangat, varmaan yhdeksän villapaidan verran. On huivilankoja, ainakin kymmeneen isoon pitsihuiviin. Sukkalankoja löytyy, vaikka neuloisin yksitoista paria sukkia. Tätäkö minä halusin? Työhuoneessani jököttää keskellä lattiaa neljä isoa ja kaksi pientä muovilaatikkoa - täynnä lankaa. Päätin näet järjestää lankani. Oli ikävää, että satunnaisia keriä kieri vastaan siellä täällä ja kaapeista tuli yllättäen syliin lankapussukoita. No, nyt langat ovat laatikoissa. Mutta mihin minä ne laatikot tungen?

Minulla ei ole lankaa, josta en pitäisi. Olen hankkinut vain kivoja, hyviä, laadukkaita ja hyvän värisiä lankoja. En halua antaa hyväntekeväisyyteen lankaa, josta himoitsen itselleni paitaa. En kuitenkaan nykyisin ehdi neuloa kovin paljon. Ja vaikka neuloisin, tuntuu siltä, että mikään ei valmistu, sillä minulla on tusina työtä kesken yhtä aikaa. Miten tässä näin kävi?

Olen miettinyt ongelmaani - vai onko se edes ongelma? Monilla on huomattavasti isompi lankavarasto kuin minulla ja he ovat vallan tyytyväisiä. Kymmenet neulojat osallistuvat Kesäyön hullutus -tempaukseen ja juhannuksena heillä on parikymmentä neuletta keskeneräisinä. Miksen voi olla onnellinen kaiken tämän harrastetarvikepaljouden keskellä?

Syy ei löydy ikävistä langoista tai kurjista neuleohjeista. Syy on yksin minussa. Olen vuosia väittänyt olevani prosessineuloja: sellainen, joka nauttii itse neulomisesta, ja jolle tuote on sivuseikka. Itsepetosta kaikki tyynni! Olen pohjimmiltani tyytymätön pelkkään loputtomaan neulomiseen - haluan myös valmiita neuleita. Haluan nähdä neuleen edistyvän ja valmistuvan ja päätyvän käyttöön.

Nyt minulla on työn alla yksi pikkuneule, jota voin kuljettaa mukanani, ja yksi isompi, jota teen kotona. Muut keskeneräiset ovat jäähyllä, kunnes jompikumpi työn alla olevista valmistuu. En anna itselleni lupaa aloittaa uusia ennen, kuin keskeneräisten määrä on rajusti vähentynyt. Enkä missään nimessä osta lankaa ellen ole täysin varma siitä, mitä langasta aion tehdä. Hitaasti mutta varmasti aion urakoida lankavarastoni valmiiksi neuleiksi enkä enää hamstraa lankaa kuin mikäkin Sulo Vilén.

Tässä suunnitelmassa on vain muutama ongelma. Ensinnäkin, nykyisellä neulomistahdillani vie vuosia työstää nämä langat neuleiksi. Ratkaisu: on neulottava enemmän! Päivittäin työmatkalla ratikassa esimerkiksi. Onnistuu se seistenkin kunhan ei piittaa siitä, että käsiala ei ole kovin tasaista. Toiseksi, varastosta ei koskaan tunnu löytyvän juuri oikeanlaista lankaa juuri oikeaa määrää. Tämä vain lujittaa päätöstäni hankkia lankaa vasta, kun tiedän, mitä siitä tulee.

Kolmas ongelma ei ole ongelma laisinkaan. Joskus nimittäin saan lahjaksi lankavyyhdin. Sitä pitää nuuhkia ja silitellä ja pistää sievästi työpöydälle silmäniloksi. Varasto kasvaa, mutta mitäpä siitä, aina on tilaa yhdelle vyyhdille. Hamstrauslakko koskee vain omia ostoksia. Eikö niin?