Kokeilisinko koukkuamista? Tekniikan lyhyt historia ja esittely

Koukkuaminen on tekniikkana sukua sekä neulomiselle että virkkaukselle, mutta sen alkuperää ei varmuudella tiedetä. Koukkuamista käsittelevissä kirjoissa tekniikan kerrotaan levinneen Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä. Teoksessa Lankatekniikoiden käsikirja (2013) Ritva Koskennurmi-Sivonen arvelee, että vanhin kirjallinen maininta koukkuamisesta olisi vuodelta 1859 New Yorkissa julkaistusta teoksesta The Lady's Manual of Fancy Work. Euroopassa ranskalais-irlantilainen Eléonore Riego de la Branchardiére kirjoitti lukuisia koukkuamisohjeita 1860-luvulla. Hän myös opetti kuningatar Viktorian tyttärille ja tyttärentyttärille käsitöitä. Jopa itse kuningatar on kuvattu koukkuamistyö käsissään. Toisaalla Anne Salovaara epäilee kirjasessa Koukkuaminen (1998), että jo keskiajan Englannissa koukkuaminen olisi kuulunut käsityöläisammattien taitovaatimuksiin, mutta sitä olisi kutsuttu tunisialaiseksi neulomiseksi (Tunisian knitting).

Koukkuamisella onkin ollut monta eri nimitystä. Kirjassaan The New Tunisian Crochet (2013) Dora Ohrenstein mainitsee ainakin seuraavat nimitykset: Tricot Ecossais, Tricot stitch, Idiot stitch, Afghan stitch ja Railway stitch. Koskennurmi-Sivonen mainitsee myös viimeksi mainittua muistuttavan nimen Railroad crochet. Hänen mukaansa yhteys junaraiteisiin johtuu koukkuamisen perussilmukan muodostamista suorista viivoista.

Nykyään vakiintunut englanninkielinen nimitys tekniikalle on Tunisian crochet, ja myös suomeksi ainakin internetistä löytyy viittauksia "tunisialaiseen virkkaukseen". Tekniikan tunisialainen alkuperä on kuitenkin kaikkea muuta kuin varmaa. Ohrenstein kertoo, ettei ole löytänyt mitään todisteita siitä, että koukkuamista koskaan olisi harjoitettu Tunisiassa. Sen sijaan hän pitää mahdollisena, että suunnittelija nimeltä rouva Pullen keksi koukkuamisen perussilmukan ja julkaisi sen nimellä Princess Frederick William stitch vuonna 1858. Ohrensteinin mukaan tähän viittaa myös se, että Pullen antaa ohjeet koukkuamiskoukun tekemiseen itse, joten oletettavasti koukkuja ei ollut vielä saatavilla.

Anne Salovaaran mukaan vuosina 1900–1920 koukkuaminen ja virkkaus olivat voimissaan Suomessa, mutta vuoden 1930 jälkeiseltä ajalta tietoja koukkuamisesta on hyvin vähän. Myös Ohrenstein mainitsee, että vuosikymmeniltä 1920–60 on hyvin vaikea löytää ohjeita, joissa käytettäisiin koukkuamista.

Internet-ajan mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat varmasti lisänneet koukkuamisohjeiden tarjontaa ja helpottaneet niiden levitystä harrastajien keskuudessa. Saatavilla olevat eri valmistajien koukkuamiskoukut kertovat myös harrastuksen elinvoimaisuudesta. Silti tarvetta on varsinkin suomenkielisille ohjeille.

Itse kiinnostuin koukkuamisesta törmättyäni irlantilaisen suunnittelijan Aoibhe Nin koukuttuihin huiveihin. Tekniikan englanninkielinen nimitys ei kuulostanut tutulta, mutta nimen takia kuvittelin, että kyseessä on virkkauksen alalaji. Koukkuaminen muistuttaa kuitenkin niin neulomista kuin virkkaamistakin, tavallaan se on kuin näiden kahden unohdettu lehtolapsi.

Koukkuamisessa jokainen kerros koostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa silmukat poimitaan koukulle. Toisessa vaiheessa silmukat päästetään koukulta. Työtä ei koskaan käännetä, joten ensimmäinen vaihe etenee oikealta vasemmalle ja toinen vaihe vasemmalta oikealle.

Koska kerroksen kaikkien silmukoiden on mahduttava koukulle, koukkuamista varten on saatavilla pitkiä tasapaksuja virkkuukoukkuja, joiden päässä on nuppi estämässä silmukoiden putoamista, sekä kaapelilla jatkettavia virkkuukoukkuja. Pieniin töihin voi käyttää myös tavallista virkkuukoukkua, jossa on tasapaksu varsi. Koukkuamiseen käytetään yleensä huomattavasti suurempaa koukkua, kuin jos samalla langalla neulottaisiin tai virkattaisiin. Siksi pienimmät saatavilla olevat koukkuamiskoukut ovat yleensä 3.5 mm, ja yli 10 mm koukkujakin löytyy eri valmistajilta.

Suomenkielinen termistö ei ilmeisesti ole vakiintunutta, sillä eri lähteissä muun muassa kerroksen ensimmäisestä ja toisesta vaiheesta käytetään vaihtelevia nimiä. Salovaara käyttää termejä ensimmäinen vaihe ja toinen vaihe. Koskennurmi-Sivonen puhuu poimimiskerroksesta ja päästökerroksesta. Englannin kielestä käännetyssä teoksessa Suuri Neulonta- ja ompelukirja (1995) nimet ovat kerros yksi (menevä) ja kerros kaksi (palaava). Näissä käännöksissä näkyy mielestäni vastaavien englanninkielisten termien vaikutus: forward pass ja return pass.

Olen käyttänyt ohjekuvissa termejä ensimmäinen vaihe ja toinen vaihe, koska mielestäni kyse on todellakin yhden kerroksen kahdesta vaiheesta, ei kahdesta eri kerroksesta.

Koukkuamisessa on monia eri silmukoita. Esittelen tässä yleisimmän silmukan. Tämä koukkuamissilmukka nimetään perusmalliksi kaikissa yllä mainituissa suomenkielisissä lähteissä. Englanninkielinen nimitys on Tunisian simple stitch ja sen lyhenne on Tss.

Virkkaa ohjeen mukainen määrä ketjusilmukoita. Kun lasket silmukoita, huomaa, että koukulla oleva lenkki lasketaan ensimmäiseksi silmukaksi.

Käännä työtä niin, että näet ketjusilmukoiden takapuolen. Aloita koukusta katsoen toisesta silmukasta, vie koukku läpi ketjusilmukan takapuolen lankalenkistä, ota langankierto koukulle ja vedä silmukan läpi. Koukulla on nyt kaksi silmukkaa: yksi joka oli koukulla jo valmiiksi ja toinen jonka juuri poimit. Jatka poimimalla yksi silmukka jokaisen ketjusilmukan takapuolelta (katso mallia kuvasta).

Kun olet poiminut kaikki silmukat, aloita toinen vaihe seuraavasti: ota langankierto koukulle ja vedä se yhden silmukan läpi. Tämä vastaa yhden kääntymissilmukan virkkaamista tavallisessa virkkauksessa, mutta työtä ei käännetä.

Seuraavaksi ota langankierto koukulle, ja vedä se kahden silmukan läpi. Toista tätä kerroksen loppuun, kunnes koukulla on yksi silmukka.

Seuraavan kerroksen ensimmäisessä vaiheessa vie koukku kuvan osoittaman pystysuoran osan läpi, ota langankierto koukulle ja vedä silmukan läpi. Jatka näin kunnes enää viimeinen silmukka on poimimatta.

Viimeinen silmukka poimitaan reunasilmukan etu- sekä takajalan alta. Käännä työtä hieman, niin näet reunasilmukan paremmin: se muistuttaa ulkonäöltään neulottua oikeaa silmukkaa.

Tee kerroksen toinen vaihe kuten aiemmin.

Jatka toistamalla ensimmäistä ja toista vaihetta.

Kun haluat päätellä työn, poimi kerroksen ensimmäisessä vaiheessa yksi silmukka, ota langankierto koukulle ja vedä se molempien silmukoiden läpi. Jatka näin kerroksen loppuun asti. Lopuksi katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Lähteet:
Koskennurmi-Sivonen, Ritva (toim.) (2013). Lankatekniikoiden käsikirja. Tammi.
Ohrenstein, Dora (2013). The New Tunisian Crochet. Interweave Press.
Salovaara, Anne (1998). Koukkuaminen. Otava.
Weston, Madeleine at al. (1995). Suuri neulonta- ja ompelukirja (käänt. Sinikka Hovi et al.). WSOY.