Ompelunurkkausta järjestämässä

Olin entisessä kodissamme ulottanut käsityöharrastukseni kaikkiin huoneisiin, lastenhuonetta lukuun ottamatta. Olohuoneessa oli ompelimo, keittiössä maalaus, saunalla huovutus, makuuhuoneessa helmityöt, eteisessä varastotilaa ja vessassa milloin mikäkin haisevampi taideteos kuivumassa. Uuteen taloon muuttaessamme lupasin pyhästi pitää kaikenlaisen askartelun tiukasti omassa työhuoneessa, jos vain saisin sellaisen. Perhe uhrautui ja minä sain oman työhuoneen.

Nyt minulla sitten oli oma huone – ja ongelma. Tähänastinen käsityöläisyyteni on tarkoittanut järjestelmällistä kaaosta. Minä kyllä tiedän (suurin piirtein) missä mikäkin tavara on, mutta kukaan muu ei löydä mitään. Ihmettelyä, kuinka kukaan voi työskennellä sellaisissa olosuhteissa, olen kuullut usein. Asia alkoi vähitellen häiritä minuakin. Aloin miettiä mitä meillä vierailevat sekasorrosta ajattelevat.

Monissa sisustuslehdissä ja -kirjoissa on malleja kätevistä säilytyslaatikoista ja -pusseista sekä vinkkejä niiden käyttöön. Kuvissa on esitelty siistejä koteja ja niiden ompelunurkkia ja kodinhoitohuoneita. Ei merkkiäkään meillä vallitsevasta kaaoksesta. Television sisustusohjelmissa sitä kaaosta sitten löytyykin, mutta kuin taikaiskusta ohjelman taitavan juontajatädin tai -sedän avulla järjestys ja harmonia valtaavat ennen niin sotkuiset kodit, ja kaikista tulee siisteyttä rakastavia kunnon kansalaisia. Jopa lapsetkin siivoavat jatkossa huoneensa omatoimisesti! Organisointia, tehokkuutta, siisteyttä ja tyylikkyyttä, niitä minunkin huushollini tarvitsee.

Päätin aloittaa urani sisustusasiantuntijana ja järjestää kotimme uuteen uskoon, aloittaen omasta huoneestani. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin taikaiskusta. Ensinnäkin en löytänyt oikeanlaisia säilytyslaatikoita. Niinpä otin mallia askartelulehdestä, marssin rautakauppaan, ostin tapettia, boordinauhaa ja putelin liisteriä. Sitten vain pahvilaatikoita päällystämään. Osa onnistui oikein hyvin – osa ei. Liisterin kuivamisessa meni vähintään pari päivää, joten sinä aikana keskityin järjestelemään kankaita. Kaapeissa ei riittänyt tilaa kankaille, joten tyhjensin olohuoneen kirjahyllyn. Kirjat ullakolle ja hylly tyynyjen avulla työhuoneeseeni. Välittömästi totesin lisähyllytilan tarpeen, joten toisen kirjahyllyn kimppuun. Nyt saivat koriste-esineet kyydityksen ullakolle ja hylly työhuoneeseen. Iso plussa oli huomata olohuoneen avartuneen kummasti ja siivouksenkin helpottuneen. Tästä se lähtee!

Nyt oli tilaa järjestää fleecet, puuvillat, pitsit ja pellavat omiin kasoihinsa ja sen jälkeen vielä värien mukaan omille hyllyilleen. Vihdoinkin sain myös perattua "käyttökelvottomat" kankaat koululle menevään säkkiin. Mikäköhän mielenhäiriö oli saanut minut ostamaan mm. kirkuvan punaista, räikeän oranssia ja hehkuvan keltaista tekoturkista? No, lapset saavat niistä varmasti jotain hauskaa aikaiseksi.

Kun kankaat oli lajiteltu, alkoi todellinen hauskuus, salaperäisten nyssyköitten ja pussukoitten katsastus. Lankoja löytyi kymmentä eri sorttia kahdessakymmenessä eri pussissa ja kaikki sekavana sotkuna. Selvittelyssä meni viikko, kunnes sakset tulivat apuun. Samaten löytyi koristenauhaa, nappia, nepparia, nuppia, helmeä, pitsinpätkää, kangaskukkaa, kuminauhaa, tekosilmää, kuononpäätä, koukkua ja sellaisia nippeleitä, joiden käyttötarkoitusta en edes tiedä, kaikki säästetty "näillä-voi-joskus-tehdä-vielä-jotakin" -periaatteella. Järjestelyssä ja organisoinnissa meni kuukauden verran, mutta viimein minulla oli työhuone, joka oli järjestyksessä, siisti ja tyylikäs.

Kumma kyllä asiat eivät tästä parantuneet. Kyllä, huoneeni oli juuri sellainen kuin piti, mutta kun ongelma oli ennen ollut sotku, oli se nyt siisteys! Tuntui harmilliselta siivota jokaisen työrupeaman jälkeen, varsinkin kun ei satu pitämään siivouksesta lainkaan. Harmitti sekoittaa siistejä ja sileitä kangaspakkoja ja lajiteltuja lankalaatikoita. Lopulta alkoi tuntua, ettei koko huoneeseen kannata mennä tai sen järjestys järkkyy ja harmonia katoaa.

Sitten SE tapahtui. ISO INSPIRAATIO. Unohdin koko kodinsisustusidean ja siisteyskampanjan. Parissa viikossa väsäsin tilkkupeiton jossa oli 38 x 38 palaa, kukin pala 8 cm x 8 cm. Kankaita oli peittoon käytetty 38 erilaista ja lisäksi summittaisesti lisättynä kuviopalasia, traktoreita, kissoja, koiria, mitä vain hyllystä löytyi. Koottuani kaikki palat peitoksi leikkasin sen kokoon 210 cm x 230 cm. Yli jääneistä kankaankaistaleista tein 5 kpl tyynynpäällisiä, joissa on vetoketju reunassa. Sisällys on säkkituolin styrox-palloja kangaspusseissa.

Erilaisia kankaita sovitellessa kangaspinot menivät sekaisin, ompelutarvikkeet eksyivät saksilaatikkoon ja langanpätkiä oli ikkuna-amppelissa asti. Ihana epäjärjestys oli palannut jäädäkseen.

Kun tilkkupeitto ja -tyynyt oli viety saajalleen, istuin työhuoneessani miettimässä seuraavaa projektia. Mieheni tuli ovelle ja naurahti, "Se siitä siivousvimmasta sitten. Taisit palata arkeen?"

Niinpä. Ja nykyään kun meille tulee vieraita, pysyy työhuoneeni ovi tiukasti kiinni!