ARTIKKELIT | OHJEET | ARKISTO | ULLAKKO | INFO | ULLABLOG |
Tarkastuskäynti |
Teksti: - Artikkelit ja neuvot Niina Hakkarainen: Marjut Katajala: Marjut Katajala: Katja Kvintus: Puputsi: Tuulia Salmela: Eeva Saviranta: Eeva Saviranta:
Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty. |
||||
Neuloja oli juuri aloittanut villapaidan toisen hihan, kun ovikello soi. Hän ihmetteli, kuka siellä oli tähän aikaan, mutta meni kuitenkin avaamaan oven. Oven takana seisoi ruskea laama. - Hyvää iltaa, laama sanoi. – Toivottavasti en häiritse.
Teidän taloutenne on valittu arpomalla useiden joukosta tarkastuskäynnin
kohteeksi. Neuloja ei oikein osannut kieltääkään laamaa, joten
hän päästi sen sisälle. Laama meni muitta mutkitta
olohuoneeseen ja istahti sohvalle. Se otti keskeneräisen villapaidan
ja tutkiskeli sitä uteliaana. Neuloja antoi lankakerän vyötteen ja nyökkäili lukiessaan
sen tietoja. Neuloja meni keittiöön, täytti vedenkeittimen ja laittoi sen päälle. Veden kiehuessa neuloja vilkaisi olohuoneeseen varmistaakseen, ettei ollut kuvitellut tapahtunutta. Laama istuskeli sohvalla ja selaili uusinta neulontalehteä. Neuloja ei tiennyt, halusiko laama sokeria teensä kanssa, joten
hän vei sokeriastian olohuoneen pöydälle. Hetken päästä
neuloja kantoi laaman eteen kupillisen höyryävää teetä. Se laittoi teen sekaan kaksi palaa sokeria ja sekoitti juomaa huolellisesti. Laama hörppi teetä hiljaisuuden vallitessa. Tilanne alkoi muodostua jo hieman epämukavaksi, mutta onneksi ovikello soi uudestaan. Tällä kertaa oven takana oli tuskaisen näköinen valkea lammas sekä angorakani. - Saakeli, että meinasi pumppu pettää noissa portaissa, lammas sanoi. – Miksei tässä talossa ole hissiä? Vastausta odottamatta lammas rynni sisälle ja meni olohuoneeseen. Angorakani loikki perässä. - Suvaitaanhan sitä viimein saapua, laama sanoi ärtyneesti. Lammas romahti nojatuoliin ja huokaisi raskaasti. Angorakani loikki ympäri
olohuonetta. Lammas meni parvekkeelle ja ryhtyi polttamaan tupakkaa. Poltettuaan tupakan lammas palasi olohuoneeseen ja istui taas nojatuoliin. Neuloja sanoi, että olutta ei ollut, mutta siideriä löytyi. Lammas sanoi tyytyvänsä siihenkin. Angorakani ei halunnut mitään, se vain hypähteli lattialla. Neuloja haki lampaalle siiderin, ja lammas joi siiderin parilla huikalla röyhtäisten lopuksi kovaan ääneen. - No nyt elämä voittaa, lammas sanoi. – Ruvetaan hommiin.
Missä lankavarasto on? Neuloja johdatti laaman ja lampaan makuuhuoneeseen lankavarastonsa luokse. Lankaa oli monta laatikollista. Laama ryhtyi tutkimaan laatikoita ja lammas alkoi tehdä muistiinpanoja. Puhdasta villaa olevat langat saivat aikaan hyväksyvää nyökkäilyä. Tekokuitua sisältävät langat taas saivat tarkastajat puistelemaan päitään ja huokailemaan. Angorakani hypähteli sängyllä kiljahtaen aina välillä innosta, kun se onnistui pomppaamaan oikein korkealle. - Tuonkin tekokuitulangan ainekset on tuotettu Kiinassa sähkölampailla,
lammas tuhahti. – Onhan se halvempaa, mutta mitä meille perusduunareille
käy? Pitääkö tässä opiskella putkimieheksi,
kun työt katoaa Kauko-Itään? Kaiken kaikkiaan neulojan lankavarasto oli kuitenkin laaman ja lampaan mielestä kohtuullisen hyvä. Tekokuidun määrä oli siedettävissä rajoissa ja väriskaala miellytti silmää. Lopuksi tarkastajat kyselivät vielä keskeneräisistä töistä ja tulevista projekteista sekä mittasivat puikot. Tarkastajat sanoivat lähtiessään, että kaikki taloudet, joihin tehtiin tarkastuskäynti, osallistuivat automaattisesti arvontaan. Laama, lammas ja angorakani katosivat rappukäytävään ja neuloja sulki oven. Ilman olohuoneen pöydällä olleita teekuppia ja siideritölkkiä hän olisi saattanut ajatella kuvitelleensa koko tapahtuman. Siivottuaan olohuoneen pöydän neuloja jatkoi villapaidan hihan tekemistä. Hän tunsi hieman ylpeyttä siitä, että juuri hänet oli valittu mukaan tulevaisuuden lankatrendien luontiprosessiin, vaikka sattumalla olikin ollut sormensa pelissä.
|