ARTIKKELIT OHJEET ARKISTO ULLAKKO INFO ULLABLOG

Tarkastuskäynti

 

Teksti:
Jussi Katajala

Lisää Jussista

-

Artikkelit ja neuvot

Niina Hakkarainen:
Palmikkoja ilman apupuikkoa

Marjut Katajala:
Ulla uudistuu

Marjut Katajala:
Magic loop

Katja Kvintus:
Novitan kevätlangoissa farkkusävyjä ja eksoottisia uutuuksia

Puputsi:
Lankakauppasuunnistuksen peruseet - lankakauppavinkkejä Tukholmasta

Tuulia Salmela:
Neuleen yhden kerroksen korjaaminen

Eeva Saviranta:
Ensimmäisiä askelia neulekuvaukseen

Eeva Saviranta:
Onteloneule

 

Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.

Neuloja oli juuri aloittanut villapaidan toisen hihan, kun ovikello soi. Hän ihmetteli, kuka siellä oli tähän aikaan, mutta meni kuitenkin avaamaan oven. Oven takana seisoi ruskea laama.

- Hyvää iltaa, laama sanoi. – Toivottavasti en häiritse. Teidän taloutenne on valittu arpomalla useiden joukosta tarkastuskäynnin kohteeksi.
- Minkä kohteeksi?
- Tarkastuskäynnin. Näitä tehdään aina silloin tällöin alkutuottajien toimesta. Keräämme tilastotietoja ja tutkimme trendejä, jotta osaamme vastata kuluttajien tarpeisiin. Voinko tulla sisään? Valitettavasti kumppanini eivät ole vielä saapuneet ja täällä on melko viileää. Olisi mukavampaa odotella sisätiloissa.

Neuloja ei oikein osannut kieltääkään laamaa, joten hän päästi sen sisälle. Laama meni muitta mutkitta olohuoneeseen ja istahti sohvalle. Se otti keskeneräisen villapaidan ja tutkiskeli sitä uteliaana.
- Saisinko nähdä vyötteen? laama kysyi ystävällisesti.

Neuloja antoi lankakerän vyötteen ja nyökkäili lukiessaan sen tietoja.
- Olisiko mahdollista saada jotain juotavaa? laama pyysi. – Vesikin käy, mutta tee vasta olisikin oikein mukavaa.

Neuloja meni keittiöön, täytti vedenkeittimen ja laittoi sen päälle. Veden kiehuessa neuloja vilkaisi olohuoneeseen varmistaakseen, ettei ollut kuvitellut tapahtunutta. Laama istuskeli sohvalla ja selaili uusinta neulontalehteä.

Neuloja ei tiennyt, halusiko laama sokeria teensä kanssa, joten hän vei sokeriastian olohuoneen pöydälle. Hetken päästä neuloja kantoi laaman eteen kupillisen höyryävää teetä.
- Kiitoksia oikein paljon, laama sanoi.

Se laittoi teen sekaan kaksi palaa sokeria ja sekoitti juomaa huolellisesti.
- Taitaa olla Earl Greytä, laama totesi maistettuaan juomaansa. – Oikein hyvää.

Laama hörppi teetä hiljaisuuden vallitessa. Tilanne alkoi muodostua jo hieman epämukavaksi, mutta onneksi ovikello soi uudestaan. Tällä kertaa oven takana oli tuskaisen näköinen valkea lammas sekä angorakani.

- Saakeli, että meinasi pumppu pettää noissa portaissa, lammas sanoi. – Miksei tässä talossa ole hissiä?

Vastausta odottamatta lammas rynni sisälle ja meni olohuoneeseen. Angorakani loikki perässä.

- Suvaitaanhan sitä viimein saapua, laama sanoi ärtyneesti.
- Meni eilen vähän myöhään kun pelattiin pokeria alpakoiden kanssa, lammas vastasi. – Kauhea darra.

Lammas romahti nojatuoliin ja huokaisi raskaasti. Angorakani loikki ympäri olohuonetta.
- Ei saaplari, pakko käydä röökillä, lammas huokaisi ja vääntäytyi pystyyn.

Lammas meni parvekkeelle ja ryhtyi polttamaan tupakkaa.
- Pahoittelen kumppanini puolesta, laama sanoi. – Hänellä ei ole käytöstapoja.

Poltettuaan tupakan lammas palasi olohuoneeseen ja istui taas nojatuoliin.
- Ei bisseä olisi? lammas kysyi toiveikkaana.

Neuloja sanoi, että olutta ei ollut, mutta siideriä löytyi. Lammas sanoi tyytyvänsä siihenkin. Angorakani ei halunnut mitään, se vain hypähteli lattialla. Neuloja haki lampaalle siiderin, ja lammas joi siiderin parilla huikalla röyhtäisten lopuksi kovaan ääneen.

- No nyt elämä voittaa, lammas sanoi. – Ruvetaan hommiin. Missä lankavarasto on?
- Miksi te lankavarastoni haluatte nähdä? neuloja ihmetteli.
- Sehän tämän homman juju on, lammas selitti. – Tehdään tarkastuskäyntejä ja tutkitaan ihmisten lankavarastoja, että pysytään mukana kilpailussa. Huomisen lankatrendit pitää pystyä ennustamaan jo tänään.

Neuloja johdatti laaman ja lampaan makuuhuoneeseen lankavarastonsa luokse. Lankaa oli monta laatikollista. Laama ryhtyi tutkimaan laatikoita ja lammas alkoi tehdä muistiinpanoja. Puhdasta villaa olevat langat saivat aikaan hyväksyvää nyökkäilyä. Tekokuitua sisältävät langat taas saivat tarkastajat puistelemaan päitään ja huokailemaan. Angorakani hypähteli sängyllä kiljahtaen aina välillä innosta, kun se onnistui pomppaamaan oikein korkealle.

- Tuonkin tekokuitulangan ainekset on tuotettu Kiinassa sähkölampailla, lammas tuhahti. – Onhan se halvempaa, mutta mitä meille perusduunareille käy? Pitääkö tässä opiskella putkimieheksi, kun työt katoaa Kauko-Itään?
- Tuota, mitä tuo kani oikein tekee? neuloja ihmetteli.
- Se on pomon sukulainen, lammas sanoi. – Tämä on sille vain suojatyöpaikka, ei se tee mitään järkevää.

Kaiken kaikkiaan neulojan lankavarasto oli kuitenkin laaman ja lampaan mielestä kohtuullisen hyvä. Tekokuidun määrä oli siedettävissä rajoissa ja väriskaala miellytti silmää. Lopuksi tarkastajat kyselivät vielä keskeneräisistä töistä ja tulevista projekteista sekä mittasivat puikot.

Tarkastajat sanoivat lähtiessään, että kaikki taloudet, joihin tehtiin tarkastuskäynti, osallistuivat automaattisesti arvontaan. Laama, lammas ja angorakani katosivat rappukäytävään ja neuloja sulki oven. Ilman olohuoneen pöydällä olleita teekuppia ja siideritölkkiä hän olisi saattanut ajatella kuvitelleensa koko tapahtuman. Siivottuaan olohuoneen pöydän neuloja jatkoi villapaidan hihan tekemistä. Hän tunsi hieman ylpeyttä siitä, että juuri hänet oli valittu mukaan tulevaisuuden lankatrendien luontiprosessiin, vaikka sattumalla olikin ollut sormensa pelissä.