Laaman syksy

1

Masa heräsi sunnuntaiaamuna omituiseen ääntelyyn. Päätä särki ja olo oli hutera. Masa kietoutui peittojen sisään, mutta ääntely jatkui. Viimein Masa nousi vuoteesta ja laahusti olohuoneeseen. Ääntely kuului parvekkeelta. "Oravilla taitaa olla bileet", Masa ajatteli väsyneesti ja veti ikkunaverhot auki. Parvekkeelta tuijotti Masaa harmistuneen näköinen laama. Masa sulki verhot ja avasi ne uudelleen. Laama oli yhä jäljellä ja edelleen harmistuneen näköinen. Masa kävi vessassa pesemässä kasvonsa kylmällä vedellä, mutta laama ei siltikään poistunut. Jäljelle jäi vain yksi keino: piti soittaa Jartsalle.

Puhelin hälytti pitkän aikaa ennen kuin Jartsa vastasi.
- Tapahtuiko eilen mitään erityistä? Masa kysyi.
- Vähän on sumeat muistikuvat, Jartsa totesi. Miksi kyselet?
- No kun... Luulen, että parvekkeella on laama. Ainakin siellä on joku eläin, joka näyttää laamalta.
- Ettei vaan olisi anoppi tullut kylään ja jäänyt parvekkeelle, Jartsa sanoi.
- Kyllä se taitaa olla laama. Parempi varmaan, jos tulet tänne. Susanna tulee parin tunnin päästä eikä varmaankaan ilahdu laamasta. Sinä olet kuitenkin jotenkin osasyyllinen tähänkin, joten ala tulla ja vauhdilla.

Masa istui sohvalla ja katseli televisiota puolisen tuntia odotellessaan Jartsaa. Masan oli kuitenkin vaikea keskittyä television katseluun, koska parvekkeella oli vihainen laama, joka tuijotti häntä koko ajan. Jartsa suhtautui vielä eteisessä irvaillen koko asiaan, mutta kun hän tuli olohuoneeseen, asian koko laamaisuus valkeni hänelle.
- Tuo on jumalauta laama, Jartsa sanoi hämmentyneenä.
- Ihanko tosi, komisario Palmu? Joku voisi kertoa, mitä laama tekee tuolla parvekkeella ja miten se on sinne päätynyt.
- Mistä minä tietäisin. Ainakin se näyttää pitävän pelargonioiden mausta.

Masa säntäsi parvekkeelle ja yritti epätoivoisesti häätää laamaa kukkien kimpusta. Miehen ja villin luonnon taistelu päättyi siihen, että laama hätisti Masan parvekkeelta takaisin sisälle syljeksimällä raivokkaasti hänen päälleen.
- Nyt on vaatteet kuolassa ja pelargoniat tuhottu, Masa totesi synkästi. Tästä ei hyvää seuraa.
- Roudataan tuo elukka mäkeen ja haetaan kaupasta uudet rehut, Jartsa totesi.
- Mene itse hakemaan se, Masa sanoi. Minä en tuon sylkikoneen lähelle enää mene.

Jartsa ei onnistunut laamanpoistossa sen paremmin ja Masa haki molemmille pullollisen olutta. Kaverukset istuivat sohvalla synkkinä ja joivat olutta laaman paheksuessa heitä parvekkeella. Jonkin ajan kuluttua Jartsan muistin syövereistä palautui mieleen eilisillan tapahtumia. Laama oli löydetty bussipysäkin katoksen alta, jossa se oli seisoskellut syyssateelta suojassa. Laaman kaulassa oli naru, jolla se oli sidottu katokseen kiinni. Kaverusten oli tullut sääli eläinparkaa ja Masa oli päättänyt viedä laaman kotiinsa. Miten laama oli saatu kerrostalon neljänteen kerrokseen, siitä ei ollut tietoa.

Kaverukset yrittivät vielä houkutella laamaa pois parvekkeelta, mutta tuloksetta. He eivät ehtineet edes hakea uusia pelargonioita ennen Susannan saapumista. Ulko-oven avautuminen sai Masan paniikin valtaan, sillä hän ei tiennyt, miten selittäisi asian. Masa aikoi paeta parvekkeen kautta, mutta laaman vihainen tuijotus sai hänet perääntymään. Susanna tuli olohuoneeseen.
- Hei, minä tulin nyt..., Susanna aloitti, mutta jätti lauseen kesken.

Susanna tuijotti hetken aikaa parvekkelle sanattomana.
- Mitä tuo laama tekee parvekkeella? Susanna kysyi viimein.
- Se on sinulle, rakas, Masa sanoi epätoivoisesti. Hyvää syntymäpäivää... joulua... tai jotain.
- Minun syntymäpäiväni oli kolme kuukautta sitten ja jouluun on melkein neljä kuukautta. Vastaa minulle, mitä tuo laama tekee parvekkeella!?

Masa kertoi hädissään kaiken, mitä oli tapahtunut.
- Miksi sinä toit laaman kotiimme? Susanna kysyi.
- Se tuntui hyvältä idealta, Masa vastasi. Eläinparka oli kylmissään ja sen turkki oli läpimärkä.
- Lemmikkieläinten pitäminen on kielletty vuokrasopimuksessa, Susanna sanoi. Me voimme saada häädön. Jos naapurin kyttääjämummo näkee laaman meidän parvekkeellamme, hän soittaa heti isännöitsijälle. Viekää se pois.
- Me yritimme, mutta se ei suostu edes tulemaan parvekkeelta. Sylkee vaan kaiken aikaa.
- Olette tietysti kiusanneet eläinparkaa, Susanna tuhahti.
- Ei sillä ainakaan nälkä ole, Jartsa tokaisi. Sillä on maha täynnä pelargonioita.

2

Susanna sai laaman rauhoittumaan silittelemällä laamaa ja puhumalla sille lempeästi. Laama tuli kiltisti Susannan perässä sisälle.
- Tähänkin tarvittiin vain vähän naisen kosketusta, Susanna totesi. Tämähän on ihan kiltti ja mukava eläin.
Laama huomasi olohuoneen hyllyllä lisää kukkia ja marssi syömään ne. Naisen kosketus ei saanut laamaa irti kukista, ja pian se oli syönyt kaikki kukat.
- Nyt riitti! Susanna raivosi. Viekää tuo elukka pois täältä!
- Minne me sen viemme? Masa ihmetteli. Entä miten saamme sen rappusia alas?
- Saitte sen rappusia ylös, joten saatte sen varmaan takaisin alaskin. Viekää se vaikka takaisin sinne bussipysäkille, mistä sen löysittekin.

Laama saatiin helposti eteiseen, koska se oli kylläinen ja rauhallinen. Masa päätti mennä tarkistamaan reitin etukäteen. Masa livahti rappukäytävään ja katsoi alas kaiteeseen nojaten. Rappukäytävä oli täysin hiljainen, eikä ketään näkynyt.
- Mitä sinä hulttio hiippailet? kysyi joku samassa Masan vierestä ja Masa oli vähällä pudota kaiteen yli säikähdyksestä.
Naapurin kyttääjämummo oli onnistunut hiipimään asunnostaan rappukäytäväään ääntäkään päästämättä.
- En minä mitään, Masa selitti. Tuli vain sellainen tupakanhaju tuonne asuntoon, että ajattelin, jos vaikka joku on tuolla alhaalla tupakalla. Sisätiloissa polttaminenhan on kielletty järjestyssäännöissä. Ehkä haju tulikin ulkoa, joku lienee parvekkeella tupakalla.
- Älä yritä, hulttio. Minä en haista mitään. Jotain koiruutta sinulla on kuitenkin mielessä. Viime yönäkin kävitte kolmen aikaan vessassa, vaikka kello 23:n jälkeen pitää olla metelöimättä. Jos tuollainen meno jatkuu, ilmoitan asiasta isännöitsijälle.

Masa palasi sisään ja totesi tilanteen toivottomaksi. Laamaa ei saataisi vietyä ulos ongelmitta.
- Meidän pitää varmaan odottaa yötä ja viedä laama ulos, kun kyttääjämummo nukkuu, Masa ehdotti.
- Jos hän heräsi kolmen aikaan siihen, kun kävit vessassa, niin luuletko, ettei hän herää siihen, kun rappukäytävässä laukkaa laama? Susanna kysyi.
Jartsa lähti kotiin, mutta lupasi palata illemmalla auttamaan laaman siirto-operaatiossa. Susanna siivosi kukkien jäänteet vihaisen äänettömyyden vallassa ja istui sitten sohvalle katsomaan televisiota. Masa istui sohvan toiseen päähän varovaisesti kuin olisi istunut miinakenttään eikä uskaltanut sanoa mitään.

Laama katseli touhua hetken aikaa pää kallellaan. Sitten se käveli sohvan luokse ja asettui makaamaan sohvan viereen. Laama ojensi kaulaansa ja laittoi päänsä Susannan syliin. Se katsoi Susannaa surumielisesti ja huokasi syvään. Sitten laama nuolaisi hellästi Susannan kättä. Susanna yritti olla välittämättä laamasta, mutta kun laama aloitti hiljaisen uikutuksen, Susannan mieli leppyi.
- Eihän noin söpölle ja pehmeäkarvaiselle eläimelle voi olla vihainen, Susanna totesi ja rapsutti laamaa korvan takaa.
- Onhan se tietysti ihan söpö, mutta tuo haju... Masa sanoi.
- Turpa kiinni. Sinä et ole söpö etkä pehmeäkarvainen, Susanna sanoi. Sinulle minä olen vielä vihainen.

Jartsa saapui hieman ennen kymmentä. Puoli kahdentoista aikaan he päättivät yrittää laaman kuljettamista ulos. Masa hiipi jälleen rappukäytävään. Hän käveli hiljaa alaovelle asti sytyttämättä rappuun valoa. Juuri, kun hän aikoi palata takaisin hakeakseen laaman, rappukäytävään syttyi valo. Kyttääjämummo seisoi rappusilla ja tuijotti Masaa vihaisesti.
- Mitä täällä hiivitään keskellä yötä? kyttääjämummo tivasi. Aiotko murtautua johonkin verkkokomeroon?
- Kävin vain katsomassa, jäikö kaverin autoon valot päälle, Masa selitti.
- Valehtelet, hulttio. Onko se auto edes vieraspaikalla? Numeroidut paikat on varattu talon asukkaille. Aioit kuitenkin mennä pyykkitupaan varastamaan vaatteita, pummi. Sitä on nykyään kaikenlaisia rosvoja ja hiippareita.

Kyttääjämummo palasi tuohtuneena asuntoonsa ja Masa meni lannistuneena kotiinsa. Laamaa ei saataisi ainakaan tänä yönä kuljetettua ulos. Jartsa lähti kotiinsa. Laama liikehti levottomasti ja näytti haluavan parvekkeelle.
- Mikähän sitä vaivaa, Masa ihmetteli.
- Jos sillä on vessahätä, Susanna sanoi. Päästä se parvekkeelle. Pienempi hätä valuu kyllä sadevesiaukosta pois. Isomman hädän saat korjata pois ja vetää vessasta, sanokoon kyttääjämummo mitä tahansa yöllisestä vessassa käynnistä.
Laama pääsi parvekkeelle ja teki tarpeensa. Masan onneksi sillä ei ollut vielä isompaa tarvetta. Parvekkeen ovi päätettiin jättää yöksi auki, jotta laama pääsisi tarpeilleen yölläkin.

3

Masa heräsi keskellä yötä siihen, kun laama kiskoi peiton hänen päältään. Laama asetteli peiton lattialle ja kävi sen päälle nukkumaan. Masa yritti maanitella laamaa palauttamaan peiton, mutta laama ei ollut yhteistyöhaluinen. Masa yritti luikerrella Susannan peiton alle, mutta tuloksetta. Masa yritti nukkua ilman peittoa, mutta häntä palelsi liikaa. Viimein hän meni lattialle ja käpertyi laaman viereen nukkumaan. Laaman turkki oli pehmeä ja laama lämmitti mukavasti. Masa nukahtikin pian. Hän heräsi aamuyöllä kylmyyteen ja huomasi laaman kadonneen. Hetken ajan Masa jo ajatteli kaiken olleen vain unta, mutta pian laama palasi makuuhuoneeseen. Laaman sorkat pitivät hassua rapsahtelevaa ääntä sen kävellessä pitkin asunnon tammilaminaattilattiaa. Laaman palattua Masa nukahti taas pian uudelleen.

Seuraavana aamuna parvekkeelta löytyi haiseva yllätys, jonka hävittämiseksi Masa sai vetää vessan monta kertaa. Laama päätettiin jättää sisätiloihin ja verhot vedettiin varmuuden vuoksi kiinni. Kun Masa oli lähdössä töihin, kyttääjämummo avasi oven raolleen.
- Te olette saatananpalvojia, nyt te jäitte kiinni, kyttääjämummo sanoi. Viime yönä kuului eläimellistä ääntelyä ja tunsin pistävää hajua käydessäni parvekkeella tarkistamassa, ajellaanko tuolla lenkkipolulla taas mopoilla. Ihan selvästi itsensä Belsebupin sorkat takoivat teillä lattiaa, minä kerron tästä isännöitsijälle. Aamulla taas veditte vessaa ihan kiusallanne monta kertaa, tuolla lailla vanhaa ihmistä kiusaatte. Sitten kyttääjämummo vetäisi oven vihaisesti kiinni.

Susanna soitti Masalle töihin ja käski hakea eläinkaupasta laamalle heinää. Susanna oli tarkistanut webistä, mitä laamat syövät. Hän oli myös kopioinut työpaikan kopiokoneella ilmoituksia, joita Masa saisi Jartsan kanssa levittää lähialueen kauppoihin. Ilmoituksessa luki: löytynyt laama, omistaja voi hakea sen tuntomerkkejä vastaan. Lisäksi oli Susannan ja Masan puhelinnumerot. Masa haki eläinkaupasta kolme suurta säkkiä kuivaheinää ja yritti kuljettaa ne kotiin ilman, että kyttääjämummo huomaisi häntä. Turha toivo. Juuri kun Masa oli avaamassa kotiovea, kyttääjämummo avasi ovensa ja kurkisti käytävään.
- Mihin te noin paljon kuivaheinää tarvitsette? Onko teillä hamsteri tai kani? Tietääkö vuokraisäntänne, että teillä on lemmikki? Vuokralaiset ovat vastuussa eläinten asunnolle aiheuttamista vahingoista.
- Ei meillä mitään eläintä, Masa vastasi. Vaimoke päätti ryhtyä kasvissyöjäksi, elävää ravintoa ja sitä rataa.

4

Masa ja Jartsa levittivät illalla ilmoituksia laamasta lähialueen kauppojen ilmoitustauluille sekä teippasivat niitä ilmastointiteipillä lyhtypylväisiin ja bussipysäkeille. Sitten he menivät oluelle. Kun Masa viimein palasi kotiin, sekä laama että Susanna olivat äkäisiä. Kun tuli aika mennä nukkumaan, laama kömpi Masan puolelle sänkyä. Masa yritti saada laaman häipymään sängyltä, mutta ei onnistunut. Masa onnistui kuitenkin saamaan peittonsa ja raahusti lannistuneena sohvalle nukkumaan.

Kukaan ei soittanut ilmoitusten vuoksi. Masa soitti poliisille, mutta kukaan ei ollut ilmoittanut hukanneensa laamaa. Helsingin rautatieaseman löytötavaratoimistossakaan ei oltu kuultu, että kukaan olisi kaivannut laamaa. Palatessaan seuraavan päivänä töistä Masa huomasi laaman syöneen hänen Aku Ankan taskukirja -kokoelmansa. Laama pureksi juuri taskukirjaa numero 10, Roope näkee punaista. Myös Masa näki punaista. Masa raivosi ja uhkasi viedä laaman läheisen kebabravintolan raaka-aineeksi. Laama vastasi määkimällä vihaisesti.

- Lopeta tuo raivoaminen viattomalle luontokappaleelle, Susanna sanoi. Ei se raukka ymmärrä mitään huutamisestasi. Hermostuu vain vielä enemmän.
Susanna kertoi saaneensa selville, että laama oli wooly-laama, jolla oli hienompi turkki kuin tavallisella laamalla.
- Wooly- laamalla voi olla yhtä hieno villa kuin alpakalla, Susanna selitti. Voisimme keritä laaman ja myydä sen villan langan raaka-aineeksi.
- Olen yhä sitä mieltä, että tuo elukka pitäisi viedä kebabin raaka-aineeksi, Masa totesi.

Masa nukkui seuraavankin yön sohvalla. Aamulla, kun Masa oli menossa töihin, kyttääjämummo avasi oven raolleen ja kurkisti ulos.
- Teillä on parvekkeella kameli, kyttääjämummo sanoi. Se irvisteli minulle ja yritti sylkeä naamalle. Tästä minä kerron varmasti isännöitsijälle.
- Ei meillä parvekkeela mitään kamelia ole, Masa vastasi. Anoppi on tullut kylään. Se on karvainen ja syljeskelee raivostuessaan. Kohta se varmaan lähtee kotiin.

Töissä Masa päätti, että oli tullut aika toimia. Jos kyttääjämummo todella puhuisi isännöitsijälle, olisi vaikea selittää, miksi parvekkeella oli laama. Susanna olisi tänään salsatunnilla, joten Masalla olisi koko ilta aikaa hankkiutua laamasta eroon. Masa soitti Jartsalle ja käski hänen hoitaa kyttäjämummon harhautuksen. Masa sai pomolta työpaikan pakettiauton lainaksi vedoten siihen, että hänen piti hakea uusi sohva. Töiden jälkeen Masa soitti vielä Jartsalle ja varmisti, että harhautussuunnitelma oli kunnossa. Illan pimetessä Jartsa ajoi autonsa Masan kerrostalon parkkipaikalle. Hän ei suinkaan pysäköinyt vieraspaikalle, vaan varatulle paikalle. Jartsa jätti moottorin käyntiin, astui ulos autosta ja ryhtyi tupakoimaan.

Varttitunnin päästä kyttääjämummo ilmestyi parvekkeelle.
- Hei nuorimies! kyttääjämummo huusi. Se ei ole vieraspaikka. Autojen tyhjäkäynti on kielletty ja tupakointi muualla kuin merkityillä tupakointipaikoilla on myös kielletty.
Jartsa ei ollut kuulevinaan ja kyttääjämummo jatkoi Jartsan sättimistä. Samaan aikaan Masa kuljetti laaman laaman salaa kellariin. Masa oli vetänyt laaman jalkoihin tennissukat, jotta sen kaviot eivät rapsahtelisi rappukäytävässä. Kellarissa oli takaovi, josta pääsi takapihalle. Masa kuljetti laaman pensaiden suojassa kadulle ja laittoi laaman firman pakettiautoon. Noustuaan autoon Masa soitti Jartsalle ja kertoi, että tämä voi lähteä.

Masa ajoi Mustikkamaalle ja pysäköi pakettiauton parkkipaikan reunaan. Masa otti laaman pakettiautosta ja johdatti sitä metsikön halki kohti Korkeasaaren sisäänkäyntiä. Mustikkamaan urheilukentän laidalla oli pari velttoa nuorukaista lipittämässä pussikaljaa. Muuten koko Mustikkamaa oli autio ja pimeä. Korkeasaaren sisäänkäynti oli hiljainen. Masa sitoi laaman portinpieleen.
- Aamulla löytävät sinut täältä ja pääset Korkeasaareen, Masa kuiskasi laamalle. Siellä sinun on parempi olla. Siellä on kameleitakin, sinun serkkujasi.
Laama uikutti surullisesti Masan lähtiessä pois. Masan kävi laamaa sääliksi, mutta hän ajatteli laaman olevan kuitenkin onnellisempi Korkeasaaressa.

Samassa laamaan ääntely muuttui pelokkaaksi ja Masa kuuli röhönaurua. Masa kääntyi katsomaan taakseen ja näki pussikaljaa lipittäneiden nuorukaisten heittelevän laamaa kävyillä. Nuorukaiset naureskelivat laaman pelokkaille vinkaisuille. Laama ei päässyt pakoon, koska se oli sidottu porttiin. Masa raivostui ja juoksi takaisin portille. Masa otti maasta tukevan oksan ja huitoi sillä nuorukaisia.
- Kiusata nyt viatonta eläinparkaa tuolla lailla, Masa huusi. Suksikaa tiehenne siitä!
Masa sai pari mojovaa iskua perille ja nuorukaiset juoksivat karkuun. Masa meni katsomaan, oliko laama kunnossa. Laama nuoli onnellisena Masan kasvoja. Alkoi sataa. Masa irrotti laaman portista.
- Eiköhän mennä kotiin, Masa sanoi laamalle. Täällä on kylmää ja märkää.

Kotiin päästyään Masa pysäköi pakettiauton taas kadunvarteen. Kyttääjämummo seisoi parvekkeella villatakki päällään ja tarkkaili parkkipaikkaa. Masa sai siten salakuljetettua laaman kyttääjämummon huomaamatta kotiinsa. Susanna istui sohvalla ja katsoi televisiota.
- Missä te olette olleet, Susanna kysyi.
- Käytiin vaan vähän kävelyllä, Masa vastasi.
Susanna kertoi isännöitsijän käyneen heidän poissa ollessaan ja jättäneen lapun käynnistään.
- Hyvä että kävitte kävelyllä, Susanna sanoi. Muuten olisimme varmasti saaneet häädön.

Nukkumaanmenoaikaan laama meni oma-aloitteisesti sohvan viereen makaamaan eikä edes pyrkinyt sänkyyn. Masa nukahti Korkeasaari-seikkailun uuvuttamana, mutta heräsi keskellä yötä siihen, kun laama näykki häntä korvasta.
- Mene pois ja anna minun nukkua, Masa murahti.
Laama otti kiinni Masan peitosta ja veti sen perässään olohuoneeseen. Masa säntäsi laaman perään kiroillen. Olohuoneessa Masa kuitenkin pysähtyi, sillä hän tunsi selvää savun hajua. Laama meni parvekkeelle ja Masa seurasi perässä. Kauhukseen Masa huomasi kyttääjämummon avoimesta ikkunasta tulevan savua. Kyttääjämummo makasi parvekkeen nurkassa äänettä.

Masa soitti heti palokunnalle, joka tulikin ripeästi paikalle ja sammutti tulipalon. Kyttääjämummo oli elossa ja hänet kannettiin parvekkeelta turvaan. Ambulanssimiehet antoivat kyttääjämummolle happea ja hän tokenikin pian.
- Siellä parkkipaikalla oli illalla sellainen hulttio, kyttääjämummo selitti. Katselin parvekkeelta, ettei se vaan tule takaisin. Kävin välillä keittämässä puuroa ja laitoin ikkunan auki, että kuulen, jos se hulttio tulee taas autollaan. Parvekkeen ovi meni sitten lukkoon, kun menin taas parvekkeelle. Unohdin varmaan levyn päälle ja kun ikkunasta alkoi tulla savua, pelästyin niin, että pyörryin.

5

Kun kyttääjämummo palasi sairaalasta, hän kävi kiittämässä Masaa pelastumisestaan ja kutsui Masan ja Susannan kahville. Kyttääjämummo kertoi kahvia juodessaan nimensä olevan Tyyne ja että hän oli ollut leskenä jo kauan aikaa. Tyyne tarjoili Masalle tuoretta pullaa ja kehui tätä reippaaksi nuoreksi mieheksi. Masan oli pakko tunnustaa pullan ääressä, että heillä todella oli laama parvekkeella ja että laama oli pelastanut Tyynen hengen.
- Sitähän minä vähän epäilinkin, Tyyne sanoi. Kävimme Einon kanssa ihan Chilessä asti kun jäimme eläkkeelle, ja siellä Chilessä oli laamoja. Pidetään se laama kuitenkin meidän välisenämme salaisuutena, ettei hienolle eläimelle käy mitään. Vievät sen vielä vaikka eläintarhaan kaltereiden taakse.

Tulipalon jälkeen Masan ja Susannan laamakas elämä asettui uralleen. Laama makoili sohvan vieressä ja katseli Masan ja Susannan kanssa televisiota. Laama seurasi tarkkaavaisena uutisia, mutta sylki vihaisesti ruutuun, kun televisiosta tuli uusintoja. Tyyne toi laamalle välillä korppuja, joita laama rouskutti. Laama kuitenkin katseli yhä useammin iltaisin parvekkeelta pimenevään iltaan. Laama ikävöi kotiin Andeille. Kerrostalon parvekkeelta katselu oli sille ontto korvike, vaikka Masa ja Susanna asuivatkin ylimmässä kerroksessa.

Eräänä iltana ovikello soi. Laama nousi seisomaan ja katsoi innoissaan ovelle päin heiluttaen häntäänsä. Masa meni avaamaan ovea. Oven takana oli kiihtynyt tummaihoinen mies, joka puristi kädessään Susannan tekemää jo kellastunutta ilmoitusta löytyneestä laamasta.
- Minä olla José, mies sanoi. Teillä olla ehkä minun laama, sen nimi olla Huánuco. Minä olla etsinyt sitä kauan ja hartaasti.
Laama saapui eteiseen ja tunnisti Josén. Laama ryntäsi Josén luokse ja nuoli häntä iloisena kasvoista. José halasi laamaa onnellisena ja hänen silmänsä kostuivat.
- Minä soittaa Maya Con Dios -yhtyeessä, José selitti. Huánuco olla meidän maskotti. Yksi iltana minä syödä pilaantunut kebab ja pitä mennä metsikköön. Jättää Huánuco pysäkille siksi aikaa. Kun tulla takaisin, ei Huánuco missään. Minä etsiä Huánuco pitkään ja hartaasti. Muu yhtye palata jo Peru, minä kulkea pitkin katuja ja etsi Huánuco. Nyt me palata kotiin Peruun.

Masa ei olisi halunnut päästää laamaa pois, sillä hän oli jo kiintynyt tähän. Katsoessaan laaman surumielisiin silmiin Masa kuitenkin tajusi, että jonain päivänä miehen on päästettävä irti laamastaan ja annettava sen kulkea omia polkujaan Andien rinteillä. Laaman lähdettyä Masa oli monta päivää hiljainen ja allapäin. Ikävä kaiversi Masan rintaa. Edes Korkeasaaren kamelien katselu ei auttanut, vaikka kamelit ovatkin laaman sukulaisia. Joulukuun alussa posti toi kuitenkin paketin, jonka sisältö ilahdutti Masaa suuresti.

Paketissa oli kuva, jossa laama seisoi vuoren rinteellä ja taustalla näkyi raunioutunut inkakaupunki. Kuvan takana oli Josén ontuvalla suomen kielellä kirjoittama tervehdys, jossa sanottiin Huánucon voivan hyvin ja että Maya Con Dios sekä Huánuco tulisivat taas seuraavana kesänä Suomeen. Mukana oli myös monta kerää laaman villasta tehtyä lankaa. Susanna neuloi Masalle jouluksi langasta laamakuvioisen lämpimän villapaidan. Villapaita päällä olikin sitten mukavaa lukea inkoista kertovia kirjoja ja odotella seuraavaa kesää.