Eettinen langanpää

Ajatuksia langantuotannon ekologiasta ja eettisyydestä

Neulomisen suosio kasvaa koko ajan, ja olisi hyvä suoda ajatus sille, miten lankoja tuotetaan ja mitä haluaa ostoksillaan kannattaa.

Tekokuidut - käytä vain jos mikään muu ei sovi

Synteettiset kuidut ovat öljyn sivutuotteita. Öljynjalostuksen ympäristöhaittana pidetään mm. kasvihuoneilmiön voimistumista. Tekokuitujen valmistus kuluttaa kolme kertaa enemmän energiaa kuin puuvillan tuotanto, niiden tuotannossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joiden päästöt ovat haitallisia sekä paljon myrkyllisiä kemikaaleja. Tekokuitujen tuotanto on siirtymässä kehitysmaihin, joissa jätteidenkäsittelystä ja henkilökunnan oloista ei välitetä. Tekokuidut ovat uusiutumatonta ja biohajoamatonta materiaalia, jota on lisäksi vaikea kierrättää.

Viskoosi, asetaatti ynnä muut selluloosamuuntokuidut ovat puunjalostuksen sivutuotteena uusiutuvaa raaka-ainetta. Niiden tuottaminen vaatii paljon vettä ja energiaa ja aiheuttaa päästöjä ilmaan ja vesistöihin. Onneksi nykytekniikka on kehittynyt vähäpäästöisempään suuntaan. Selluloosamuuntokuidut ovat muita tekokuituja hieman ekologisempia.

Puuvilla - paha, paha puuvilla

Puuvillan osuus kaikista tekstiilikuiduista on n. 45 %, joten siihen on syytä kiinnittää tarkempaa huomiota. Puuvillan tuotannossa (150 000 tonnia vuodessa) käytetään todella paljon myrkkyjä, lannoitteita ja kallisarvoista juomavettä. Mm. Keski-Aasiassa sijaitseva Aral-järvi on menettänyt suuren osan vedestään puuvillapeltojen kastelun vuoksi.

Joidenkin arvioiden perusteella noin puolet kolmannen maailman myrkytyskuolemista tapahtuu puuvillan viljelyssä käytettävien myrkkyjen (lindaani, endreeni, toxafeeni, DDT) vuoksi. Puuvillapelloilla työskentelevät lähinnä naiset ja lapset, ja puuvillan poiminnan yhteydessä torjunta-aineet kulkeutuvat poimijoihin. Osa näistä muualla maailmassa aikoja sitten kielletyistä myrkyistä ja lannoitteista jää puuvillaan pysyvästi ja kulkeutuu valmiissa tuotteessa ihmisten iholle saakka, ja osa kulkeutuu vesistöihin pilaten juomavesiä. Puuvillaviljely köyhdyttää arvokkaan viljelymaan lopullisesti. Samoilla pelloilla voitaisiin viljellä ravintokäyttöön sopivia kasveja.

Jotkut firmat myyvät luomupuuvillana puuvillaa, joka on tuotettu kemikaalien avulla, mutta poimittu käsin. Esim. Ökö tex -merkki ei kerro muuta kuin sen, että puuvillan sisältämät myrkkyjäämät jäävät alle sovitun tason.

Vaihtoehtona on suosia luomupuuvillaa, jonka tuotanto on vähäistä, n. 3000 tonnia vuodessa. Luomupuuvillaa tuotetaan mm. Perussa ja Intiassa. Puuvilla kasvaa silloin alueilla, jossa se menestyy luontaisesti, pellot lannoitetaan luonnonmukaisilla lannoitteilla, puuvillakasvin lehtiä ei myrkytetä poiminnan helpottamiseksi ja se poimitaan käsin. Tällaista puuvillaa voidaan sanoa oikeaksi ekopuuvillaksi.

Lampaanvilla - ei ole helppoa olla lammas, ainakaan Australiassa

Merinolammas on kotoisin Euroopasta eikä sovellu kovin hyvin kuin korkeintaan eteläisimmän Australian oloihin. Silti kengurumaan kuumuudessa laiduntaa n. 140 miljoonaa lammasta paksun turkin hiostaessa päällä ja kärpästen kaivautuessa turkin alle kutittamaan.

Aivan pienenä lampailta leikataan puuduttamatta pois häntä ja samalla osa peräpään nahkaa (nk. mulesing), koska rodun jalostuksessa on merinolampaille kehittynyt poimuinen nahka, joka aiheuttaa liian paksun ihopoimun kehittymisen takapäähän. Leikkaamattoman lampaan peräpäähän pesiytyy kärpäsiä, jotka aiheuttavat verenmyrkytyksen myötä tuskallisen kuoleman. Kärpäsiä voidaan torjua myös kemiallisilla ja biologisilla keinoilla, joten mulesingia ei pidetäkään välttämättömänä toimenpiteenä edes Australian oloissa. Greenpeace on kampanjoinut jo kauan mulesingia vastaan ja muissa maissa ko. toimenpide on kielletty kokonaan. Australiakin on luvannut siitä luopua vuoteen 2010 mennessä.

Muita tapoja torjua loisia ja kärpäsiä ovat hyönteismyrkkykylvyt tai suihkutus, jotka eivät taas ekologiselta kannalta kuulosta kovin hyvältä. Valtavat lammaslaumat kuormittavat myös ympäristöä. Jos laidunmaita ei välillä lepuuteta, laidunnus aiheuttaa eroosiota jo ennestäänkin aavikoituneissa oloissa. Lampaat tuottavat myös tonnitolkulla jätöksiä ympäristöön.

On varmasti hankala jäljittää jonkin tietyn merinovillan alkuperämaata, mutta mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän langanvalmistajat ja tuotantotilat kiinnittävät siihen huomiota. Aina voit lähettää langanvalmistajille kyselyitä.

Suomalainen lammas elää hyvissä oloissa. Jotkut ovat joutuneet tosin Pelson vankilaan, mutta tarkoitus on hyvä, rodun laadun ylläpitäminen. Kotimaisen tuotteen suosiminen on ekologista ja eettistä. Tuotanto on pienimuotoista, eläimiä kohdellaan hyvin ja villat kehräytetään pienissä kehräämöissä. Suosimalla suomalaista villaa kannatat kotimaista yrittäjää ja tuet suomalaisten lammasrotujen kasvatusta.

Suosittelen myös muissa maissa tuotetun pientilavillan käyttöä suurteollisuuden suosimisen sijalle, pienissä tuotantoyksiköissä eläimen olosuhteet pysyvät hyvinä ja eläin saa elää eläinarvoisen elämän.

Angora - eipä ole angorakanin elämäkään herkkua, kasvata karvaa tai …

Pehmeää, lämmintä ja lyhytkuituista angoraa saadaan angorakaneista. Jotta angoran tuotanto olisi kannattavaa, yhden kanin on tuotettava vuodessa vähintään kilo villaa, sillä kanien ylläpitokustannukset ovat suhteessa korkeat. Kanit elävät koko elämänsä pienissä verkkopohjaisissa häkeissä. Angoraa tuotetaan vuosittain alle 10 000 tonnia.

Ylelliset villalaadut - ollapa laama tai kameli

Huomattavasti mukavampaa on olla alpakkalaama, mohair- tai kashmirvuohi tai kameli. Kallisarvoista villaa saadaan vuodessa pieniä määriä, se korjataan talteen joko harjaamalla tai keritsemällä ja elinoloista pidetään hyvää huolta, koska olet arvokas tuotantoeläin alueella, jossa muita tulonlähteitä ei välttämättä ole. Vähäisten tuotantomäärien ja kuljetuskustannuksien takia nämä langat ovat kalliita, mutta ah, niin ihanan ylellisiä. Ekologisen miinuksen aiheuttaa villan kuljettaminen kaukaisilta elinalueilta ihmisten saataville.

Silkki - hyvin hyödynnettävissä

Silkkiä kerätään silkkiperhosen toukkien ympärillä olevista koteloista eli kokongeista. Suurin osa toukista tuhoutuu tässä prosessissa, mutta osan toukista annetaan kehittyä suvunjatkamista varten. Kuolleet toukat ovat kiinalaisen keittiön suurta herkkua, joten täysin hukkaan ne eivät mene.

Aikuisen silkkiperhosen elämässä ei ole hohtoa. Silkkiperhonen elää n. 3 vrk, jonka aikana se ei lennä eikä syö, ainoastaan munii uuden sukupolven. Silkkiteollisuus pyrkii hyötykäyttämään kokongit mahdollisimman tarkkaan, mitään ei heitetä tarpeettomasti hukkaan. Miinuksen silkille voi lisätä kuljetuksesta aiheutuvasta rasitteesta, värjäyksen ym. käsittelyn päästöistä ja työntekijöiden oloista: suurin silkin tuotantomaa on nimittäin Kiina.

Kasvikuidut - suosittelen kaikille

Kasvikuiduista löytyy sellaisia, joiden käyttö on melkeinpä hyväksi ympäristölle: pellava, hamppu, nokkonen, rami ja juutti ovat vaatimattomia kasveja, joiden tuotanto ei vaadi myrkkyjä ja ne rikastuttavat humuskerrosta. Esimerkiksi pellava on kokonaan hyödynnettävissä, sillä siitä saadaan kuitujen lisäksi myös öljyä ja terveysvaikutteisia luonnontuotteita.

Hamppua pidetään ekologisimpana luonnonkuituna, joka parantaa viljelymaata, kestää hyvin kuivuutta eikä tarvitse torjunta-aineita. Kuten pellavaakin, hamppua pidetään antibakteerisena ja se on todellinen ekokuitu.

Turvetuotannosta saadaan sivutuotteena tupasvillakuitua, joka on suhteellisen uusi juttu. Valmiit tuotteet ovat käyttäjien mukaan miellyttävän tuntuisia ja hiostamattomia.

Haluaisin nähdä pakettipeltojen sijasta Suomessa viljeltävän paljon enemmän pellavaa ja hamppua, miksei muitakin kuitukasveja. Viljely elvyttäisi maaseutua, parantaisi tehoviljelyn köyhdyttämää maaperää, alentaisi ehkä kasvikuitulankojen hintoja ja toivottavasti tuottaisi uusia innovaatioita siitä, miten kasvikuituja voitaisiin hyödyntää enemmän ja uusilla tavoilla. Tätä odotellessani ajattelin hankkia muutaman lampaan, lemmikeiksi ja kehräysharrastuksen avuksi.

Linkkejä