Maailma neulojan kissan silmin

Teksti:
Jussi Katajala

Lisää Jussista

-

Artikkelit

Ulla testaa: bambulangat

Marjut Katajala:
On kesä-Ullan aika

Katja Kvintus:
No nyt ne on valloittaneet deittipalstatkin

Katja Kvintus:
Ullan parhaat -äänestyksen tulokset

Kristel Nyberg:
Neuleen leikkaaminen

Puputsi:
Lankakauppasuunnistuksen jatkokurssi -
Munchenin lankakauppoja

Tuulia Salmela:
Istutettu hiha ilman saumoja

Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.

Jostain syystä ihmisemoni kerää pitkää pehmeää juttua, jota käärii palloksi. Pallot hän laittaa laatikoihin ja laatikot hyllylle, jotta lanka on turvassa minulta (hän ilmeisesti luulee, etteivät kissat osaa kiivetä). Tätä keräämäänsä juttua hän kutsuu langaksi. Lankaa saadaan kuulemma lampaista, mutta on oikein usko sitä. Silloin, kun olin vielä oikean emoni luona, karkasin kerran navetasta, jossa asuimme ja juoksin pellolle. Siellä oli suuria määkiviä olentoja, jotka sanoivat olevansa lampaita. Ne olivat vaaleita eivätkä punaisia tai vihreitä tai sinisiä kuten langat. Lampaista irtosi karvaa, mutta karvat eivät olleet pitkiä kuten lanka. Luulen, että joku on huijannut ihmisemoani.

Ihmisemoni istuu iltaisin sohvalla (annan hänen istua siinä, vaikka sohva on oikeastaan minun paikkani – ihmisemo tulee siitä iloiseksi) ja heiluttaa lankaa tikuilla tehden siitä jonkinlaista irtoturkkia. Ihmiset ovat omituisia. Lanka heiluu niin houkuttelevasti, että metsästäjän vaistoni heräävät (ollessani vielä oikean emoni luona sain kerran kärpäsen kiinni, se surisi vihaisesti ja sitten söin sen) ja hyökkään langan kimppuun. Ihmisemoni ei jostain syystä pidä siitä. Joskus lankapallo putoaa lattialle ja silloin hyökkään sohvan alta sen kimppuun.

Kerran, kun lankapallo oli lattialla, en hyökännytkään sen kimppuun, vaan purin langan hiljaa poikki. Katselin, kuinka langanpää nousi hiljalleen hassusti heiluen ylöspäin ja katosi jonnekin sohvan reunan tuolle puolen. Ihmisemoni sai taas hepulin (en oikein tiedä, mikä on rukkanen, joksi hän aina välillä uhkaa muuttaa minut). Onneksi olin jo valmiiksi piilossa sohvan alla.

Jostain syystä ihmisemoni menee useana päivänä pois moneksi tunniksi. Ilmeisesti hän metsästää, koska tuo usein raksuja, kinkkua tai tonnikalaa. Ihmisemoni on ilmeisesti aika huono metsästäjä, koska saalis on aika pieni työmäärään verrattuna.

Ihmisemoni jättää langoista tekemänsä irtoturkin aina joskus lojumaan sohvalle. Siinä on mukava maata. Joskus vedän irtoturkin hampaillani paikkaan, johon aurinko paistaa mukavammin kuin sohvalle. Ihmisemoni ei oikein pidä siitäkään (hän suuttuu niin monista oudoista asioista - äkäisempi kuin kärpänen, jonka söin pentuna). Joskus ihmettelen, miksi oikein siedän ihmisemoani, mutta sitten hän silittää minua ja päätän vielä suvaita häntä. Varsinkin silloin, kun hän jättää lankalaatikon kannen auki, jotta pääsen nukkumaan miellyttävän pehmeän lankakasan päällä, ajattelen, ettei ihmisemoni ole oikeastaan yhtään hassumpi.